La Tomba della Quadriga Infernale, Sarteano
Vierailtu 12.9.2015
Suhteellisen tuore löytö etruskien kulttuurin tutkimuksessa on Etelä-Toscanasta Sarteanosta vuonna 2003 löydetty maalattu hauta, joka tunnetaan nimellä La tomba della quadriga infernale (The Tomb of Infernal Chariot). Helvetillisten sotavaunujen hauta siis. Nimi tulee yhdestä haudan seinämaalauksesta, jossa ilkeän näköinen demoni ajaa griippien ja leijonien vetämillä kärryillä.
Hautaan järjestetään opastettuja vierailuja ainoastaan yhtenä päivänä viikossa, lauantaisin. Ajat voi tarkistaa Sarteanon arkeologisen museon (Museo Civico Archeologico di Sarteano) kotisivuilta.
Onnekseni tämänkertaisella matkalla lauantai-ilta sopi aikatauluun. Vierailu piti varata etukäteen ottamalla yhteyttä museoon. Tämä hoitui hyvin sähköpostilla.
Hauta-alue sijaitsee kaupungin laidalla, mutta liput noudettiin ja maksettiin museolla keskustassa. Samalla oli mahdollisuus tutustua museon kokoelmiin, jotka käsittivät myös Quadriga infernalen haudasta löydetyn esineistön. Haudanryöstäjien jäljiltä suurin osa esineistä on lyöty hajalle. Museon kellariin on myös rakennettu freskojen jäljennökset, jotta kävijät voivat saada käsityksen niistä niinäkin päivinä, kun haudassa ei ole mahdollista vierailla.
Yleisesti ottaen Sarteanon museon etruskikokoelma ei ole ihan sieltä etruskimuseoiden parhaasta päästä. Teen tänne blogiin myöhemmin vielä erillisen kirjoituksen hyvistä etruskimuseoista.
Maalattuja etruskihautoja on säilynyt melko vähän. Suurin osa niistä sijaitsee Tarquiniassa, mutta Sarteanon suunnalta myös Orvietosta ja Sarteanon naapuripitäjästä Chiusista on löytynyt muutamia maalattuja hautoja. Haudan maalauttaminen oli kallista, joten haudan omistanut suku on ollut varakas.
Sarteanon kunnan alueella on useita kuolleiden kaupunkeja eli nekropoleja. Quadriga infernalen hauta sijaitsee kilometrin päässä keskustasta Necropoli della Pianaccessa. Alue on upealla paikalla rinteessä, josta levittäytyy laaja panoraama Val di Chianan laaksoon. Tältä alueelta on löydetty lukuisia hautoja, mutta Quadriga infernale on ainoa, jossa on ollut tai säilynyt seinämaalauksia.
Opas odotteli arkeologisella alueella, ja opastus oli italiaksi ja englanniksi. Kuuntelin molemmat, ja kyllä italiaksikin asia tuli osittain ymmärretyksi. Tosin perustietämys aiheesta helpotti jo asiaa. Luolaan menoa varten ryhmä jaettiin kielten mukaan. Opastaja oli arkeologi, ja selostukset olivat sen mukaisesti asiantuntevia, mutta ymmärrettäviä ilman tieteellistä perehtyneisyyttä.
Hautaan laskeuduttiin käytävää pitkin. Quadriga infernalen haudan molemmin puolin on samanlaiset käytävät kahteen vaatimattomampaan hautaan. Nämä arkeologit olivat löytäneet jo aiemmin, mutta jostain syystä välissä ollut maalattu hauta löytyi vasta 2003. Ja nimen omaan arkeologit löysivät sen vasta tuolloin; haudanryöstäjät olivat kyllä ehtineet käydä asioimassa haudassa jo ennemmin.
Haudan eteiskäytävää koristaa fresko, jonka mukaan hauta on nimetty. Kuvassa ilkeännäköinen demoni ajaa kahden leijonan ja kahden griipin vetämillä vaunuilla ulos haudasta noutamaan lisää väkeä manalaan. Demoni on tunnistettu Kharuniksi, etruskien vastineeksi kreikkalaisen mytologian Kharonille, kuoleman virran lautturille.
Tuiman ilmeen lisäksi hahmon pelottavuutta korostaa huulesta nouseva torahammas ja synkkä musta varjo. Demonin hiusten punainen väri on harvinainen Kharunin esittämisessä. Pitkänomainen maalaus on keskiosastaan koko matkalta vaurioitunut pahasti todennäköisesti haudanryöstäjien toiminnan seurauksena. Ryöstäjät ovat kokeilleet seinää hakkaamalla, löytyisikö seinän takaa suljettuja kammioita.
Hauta on ajoitettu 300-luvun loppuun eKr. Tässä vaiheessa aiempien vuosisatojen maalausten aiheet elämäniloisine juhlineen ja kilpailuineen olivat muuttuneet synkempiin Manalan maisemiin. Kuolema ja demonit kuuluivat nyt asiaan.
Kun mennään syvemmälle hautaan, symbolisesti tuonpuoleiseen johtavan umpinaisen oviaukon jälkeen tulee kahta ruokailusohvalla makaavaa miestä esittävä maalaus. Miehet ovat todennäköisesti haudassa olevat vainajat, jotka on kuvattu tuonpuoleisessa vietettävissä juhlissa. Yläruumiiltaan paljaat miehet koskettavat toisiaan kiintymystä osoittavalla eleellä.
Hahmojen erilainen ihonväri kertoo tuntemiemme maalaustapojen mukaan ikäerosta miesten välillä. Vanhemmalle miehelle on kuvattu myös partaa. Toisen tulkinnan mukaan kuva esittäisi isää ja poikaa. Toinen vaihtoehto on, että miesten välillä on homoseksuaalinen suhde. Homoseksuaalisuus oli etruskien keskuudessa hyväksyttyä.
Tämän freskon reunassa on pahoin turmeltunut kuva palvelijasta suodattamassa viiniä. Etruskien aikaan viini saattoi olla aika erilainen tuote kuin meidän päivinämme. Nautittavuuden parantamiseksi suodatus ei ollut huono idea.
Kammion perällä sarkofagin vieressä on vielä kolmipäistä käärmettä ja taruolento hippokamppia esittävät kuvat. Nyt ollaan jo lähellä Manalan ydintä. Kohtuullisen hyvin säilyneiden käärmeiden huomiotaherättäviä yksityiskohtia ovat kukonheltat, parrat ja hampaat. Merihirviö hippakamppi kuvaa siirtymää maallisesta elämästä tuonpuoleiseen. Etruskit käyttivät tähän vertaukseen usein merta. Myös kärryjä ajavan demonin maalauksen alafriisiin kuvatut delfiinit symboloivat samaa.
Sarkofagi löydettiin palasiksi hajotettuna haudanryöstäjien jäljiltä. Sen materiaali on Volterran alabasteria, mutta kivityöt on tunnistettu lähipitäjä Chiusissa tehdyksi. Volterrasta on linnuntietäkin matkaa Chiusiin lähes 100 kilometriä, joten etruskeilla on ollut toimivat kuljetusreitit ja -välineet raskaillekin lasteille. Sarkofagi lepää haudassa jälleen paikallaan entisöitynä.
Myös haudasta löydetyt esineet oli särjetty pieniksi kappaleiksi. Nyt nämä jäljellä olleet esineet on koottu uudelleen, ja ne ovat näytteillä Sarteanon museossa. Esineet on ajoitettu vuosiin 340–320 eKr.
Haudanryöstäjien lisäksi luolaa ovat todennäköisesti muokanneet sitä keskiajalla asuntonaan käyttäneet ihmiset. Kaikki luolan maalaukset ovat sisäänkäynnistä katsoen vasemmalla seinustalla. Emme saa koskaan tietää, onko myös luolan oikealla sivulla ollut maalauksia, sillä luolaa on mahdollisesti juuri asutuskäytön aikana laajennettu louhimalla oikeaa seinustaa.
Pianaccen alueella pääsee käymään monissa tavallisemmissa haudoissa ilman opastakin. Lisäksi Quadriga infernalen haudan lähellä kannattaa käydä katsastamassa alttarikorokkeen perustuksia. Alttarin käyttö liittyi todennäköisesti hautajaisrituaaleihin.
Lähteitä
Il Museo Civico Archeologico di Sarteano
Stefan Steingräber: Abundance of Life – Etruscan Wall Painting, s. 215–218
Maurizio Martinelli & Giulio Paolucci: Etruscan Places
