Parco degli acquedotti, Rooma
10.9.2022
Syyskuussa teimme ensimmäisen viisihenkiseksi kasvaneen perheen yhteisen ulkomaan matkan. Kohteena oli tietysti Rooma, jonne oli ollut matka varattuna jo huhtikuussa 2020. Se reissu peruuntui, kun pandemia jylläsi Italiassa pahimmillaan.
Halusimme näyttää Rooman tärkeimpiä nähtävyyksiä perheen teineille, jotka olivat käyneet kaupungissa viimeksi päiväkoti-ikäisinä. Minulle ja Saaralle osa vierailukohteista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta kyllä jaksan Colosseumilla, Forum Romanumilla, Pantheonissa tai Pietarinkirkossa käydä vielä jatkossakin.
Minua kiinnosti kuitenkin käydä katsomassa myös jotain sellaista paikkaa, jota en ollut ennen nähnyt. Rooman vesihuollosta vastanneet isot akveduktit olivat kiehtoneet mieltä jo pitkään ja tiesin, että niitä löytyy kaupungin eteläosasta luonnon keskeltä. Nämä akveduktit ovat näkyvillä muun muassa Federico Fellinin elokuvassa La dolce vita sekä Paolo Sorrentinon Suuressa kauneudessa. Meidän aikaamme säilyneiden akveduktien ympärille on muodostettu akveduktipuisto, Parco degli acquedotti. Sehän kuulosti ihan eväsretkikohteelta!
Roomalainen ystäväni kertoikin, että Parco degli acquedotti on suosittu piknikpaikka erityisesti keväällä, jolloin nurmikot ovat vihreitä. Syyskuussa kesän aurinko oli jo polttanut nurmet keltaiseksi, mutta maisemat olivat silti hienot.
Ajoimme metrolla hyvän matkaa keskustasta ja turistien vilinästä kaakkoon Giulio Agricolan metroasemalle. Sen lähistöltä kävimme ostamassa paninit ja muut retkieväät ja suuntasimme matkarattaiden kanssa puistoon.
Puistoon päästyämme asumalähiön kerrostalot jäivät taakse ja edessämme oli maaseutumaisemaa: avointa niittyä ja siellä täällä lehtipuita ja sateenvarjomäntyjä. Saavuimme puistoon Felice-akveduktin kaaren alta. Edessä päin näkyi jäljellä olevia pätkiä korkealla kaarien päällä kulkeneesta Aqua Claudia -akveduktista.
Akveduktit olivat aikansa huipputeknologiaa. Ensimmäinen Rooman vesihuoltoa takaamaan tehty akvedukti rakennettiin 300-luvun lopussa eKr.
Roomalaisten akvedukteissa vesi virtasi painovoimaisesti eli akveduktin alkupään piti olla korkeammalla kuin sen päätepiste. Koska lähtökohtana oli kuljettaa raikasta vettä lähistön vuorilta alavalla maalla sijaitsevaan kaupunkiin, riittävä korkeusero oli taattu. Insinööritaitoa tarvittiin, jotta kallistus saatiin riittäväksi koko akveduktin pituudelta. Tähän puolestaan tarvittiin paikoitellen korkealla maan pinnan yläpuolella kaarirakenteen päällä kulkevia akveduktisiltoja, joiden avulla tasainen kallistus oli mahdollista toteuttaa koko akveduktin pituudelle. Kaikki akveduktien osuudet eivät olleet siltojen päällä, vaan osa oli maan alla. Wikipedia kertoo, että myös pääkaupunkiseudulle vettä Päijänteestä kuljettavaa tunnelia voi kutsua akveduktiksi, koska vesi virtaa siinä painovoimaisesti.
200-luvulla jKr. Rooman kaupungin vesihuoltoa palveli 11 akveduktia, joiden kokonaispituus oli yli 400 kilometriä. Voit katsoa kartan akveduktien reiteistä tästä.
Parco degli acquedottin kautta kulki yhteensä seitsemän akveduktin reitti. Isoimmat nykyisin puistossa näkyvät rakenteet kuuluvat Aqua Claudiaan ja Aqua Feliceen. Anio Vetus -akveduktista ei ole puistossa nähtävää, sillä se kulki tällä kohtaa maan alla.
Claudiuksen akveduktin (italiaksi Acquedotto Claudio, latinaksi Aqua Claudia) rakentamisen aloitti keisari Caligula vuonna 38 jKr., mutta se sai nimensä keisari Claudiukselta, jonka valtakaudella vuonna 52 akvedukti valmistui. Akveduktin pituus oli 69 kilometriä. Aqua Claudia kulki osittain maan alla ja osittain kaaria pitkin.
Tähän akveduktirakennelmaan yhdistyy toinenkin akvedukti: Anio Novus kulkee akveduktipuistossa Claudian päällä. Anio Novus kulki samalla reitillä ja osittain samoja rakenteita pitkin kuin Aqua Claudia.
Aqua Marcia rakennettiin vuonna 144 jKr., ja se oli 91 kilometrin mittaisena yksi Rooman pisimmistä akvedukteista. Akveduktipuistossa näimme Marciasta jäljellä olevan pienen pätkän. Marcia tuhoutui suurelta osin, kun paavit rakennuttivat akvedukteista uusimman, Felicen, 1500-luvun loppupuolella.
Felicen rakentamiseen käytettiin Marcian kiviä, ja se on yhä käytössä kastelutarkoituksiin. Myös akveduktit Tepula ja Iulia tuhoutuivat lähes kokonaan Felice-akveduktin rakentamisen yhteydessä.
Akveduktien lisäksi puistosta löytyy pätkä esiin kaivettua roomalaisten tietä, Via Latinaa, joka aikanaan jatkui Rooman kaupungista 240 kilometriä kaakkoon. Kivetty tie oli noin neljän metrin levyinen.
Parco degli acquedotti on osa Via Appia antican laajempaa puistoaluetta. Meidän retkellämme se tarjosi rauhoittavan pistäytymisen luonnon helmaan Rooman keskustan hälinästä. Nautimme mukavan piknikin puun alla, kunnes ilmaisesti puussa pesineet ampiaiset äkkäsivät herkkumme. Neuvokas neljätoistavuotias kuitenkin keksi käydä viemässä pörriäisille prosciutto-uhrilahjoja vähän kauempana sijaitsevalle kivelle, ja saimme sillä tavalla ostettua hieman aikaa eväiden syöntiin.
Olin tyytyväinen, että teimme tämän retken Rooman keskustan ulkopuolelle ja lähdimme katsomaan hienot maisemat ja akveduktit.
Jos on Roomassa vähänkään pidempään, kannattaa käyttää päivä tai pari retkiin keskusta-alueen ulkopuolelle. Ainakin Tivolin kaupungissa 30 kilometriä Roomasta itään haluaisin jollakin tulevalla matkalla vierailla. Siellä on keisari Hadrianuksen rakennuttama laaja huvilakompleksi Villa Adriana hienoinen vesialtaineen sekä renessanssiaikainen Villa d’Esten huvila upeine puutarhoineen.
Tällä matkalla kävimme parissa muussakin Rooman lähistön kohteessa: antiikin aikaisessa satamakaupunki Ostiassa ja etruskien hautapaikassa Cerveterin Banditaccian nekropolissa. Kerron niistä seuraavissa blogikirjoituksissani.
Katso Video Rooman akveduktipuistosta:
Lisätietoa:
Akveduktipuiston esite (pdf englanniksi)
Akveduktipuiston kotisivu (italiaksi)
Antiikin historia ja kulttuuri: Rooman akveduktijärjestelmä
Wikipedia: Luettelo Rooman akvedukteista (englanniksi)
Jätä kommentti