Muinainen Thera (Archeia Thera)
Vierailtu 29.5.2016
Minolaisen kulttuurin noin vuonna 1600 eKr. tuhonneen tulivuorenpurkauksen jälkeen Santorini jäi vuosisadoiksi asumattomaksi. Vasta 800-luvulla eKr. maanviljelylle suotuisaksi muuttuneelle saarelle asettui doorilaista väestöä johtajanaan Thera. Kaupunki nimettiin hänen mukaansa, ja koko saari sai sittemmin saman nimen.
Santorini-nimi tulee myöhemmältä ajalta, 1200-luvulta, jolloin venetsialaiset ottivat haltuunsa Kykladien saariston ja nimesivät saaren Pyhän Irenen mukaan (Santa Ireni). Thera (myös muodossa Thira) on saaren virallinen nimi, jota käytetään Santorini-nimen rinnalla.
Kaupungin perustaja Thera valitsi hyvin puolustettavan paikan uudelle keskukselleen. Muinaisen Theran rauniot ovat korkealla 396 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavan Mesá Vounó -vuoren rinteessä. Vuori sijaitsee saaren itäreunalla Kamarin ja Perissan välissä ja nousee jyrkästi merestä. Paikalle päästäkseen on noustava Kamarin lomakylästä vuoren rinnettä mutkittelevaa tietä. Myös Perissan suunnasta on mahdollista patikoida muinaiseen Theraan polkua pitkin.
Kävellen Kamarista edessä on raskas nousu, ja autolla ajoa ei voi suositella ihan heikkohermoisille tai korkeanpaikankammoisille. Osittain yhden kaistan levyinen tie nousee jyrkästi eikä mistään reunakaiteista ole puhettakaan. Tien reunan jälkeen alkaa pudotus. Vastaantulijoiden vuoksi saattaa joutua peruuttelemaan edelliseen mutkaan tai leveämpään kohtaan. Minä ajoin ylös autolla, ja onnekseni vastaantulijoita ei toukokuun lopussa ollut kuin pari.
Arkeologisen alueen portilta on vielä nousua itse kaupungin raunioille. Matkalla voi ihailla ulkoa mm. varhaiskristillisen basilikan päälle 800–900-luvulla varsin sympaattisesti kyhättyä kirkkoa.
Ensimmäinen Theran muinaiseen kaupunkiin liittyvä kohde on polun varrella oleva alttarin raunio. Alttarin rakennutti Artemidorus Pergeläinen, joka oli mahdollisesti korkeassa asemassa Theraa tukikohtanaan käyttäneiden ja Egyptiä hallinneiden Ptolemaiosten laivastossa 300-luvun lopulla eKr.
Ulkoilmapyhätön päälliset rakenteet ovat tuhoutuneet, mutta jäljellä olevasta jalustasta erottuvat Poseidonin delfiini, Apollonin leijona, Zeun kotka sekä Artemidoruksen oma muotokuva Poseidonin delfiinin yläpuolella. Tilaaja pystytytti alttarin siis sekä jumalten kunniaksi että tuodakseen omaa arvoaan esille. Ja niinpä minäkin katselen nyt vuonna 2016 hänen kiveen ikuistettua reliefikuvaansa.
Pian alttarin jälkeen tullaan varsinaiselle kaupunkialueelle. Kaupunki asettui vuoren rinteelle pitkittäin, jopa 800 metrin matkalle. Se käsitti temppeleitä, asuintaloja, julkisia rakennuksia, teatterin, torin, pylväshallin (stoa). Kaikki ovat nyt raunioina, mutta antavat käsityksen kaupungin pohjakaavasta ja koosta.
Paikka on myös maisemaltaan hieno. Korkealta vuoren rinteestä näkyy kauas maalle ja merelle. Santorinin lentokentälle lasketuvat koneet lentävät muinaisen kaupungin raunioiden alapuolella meren yllä.
Muinainen Thera säilyi asuttuna toiselle vuosisadalle jKr. saakka. Nykyisin näkyvillä olevat rauniot edustavat pääosin kaupungin viimeisintä vaihetta. Kaupungin varhaisimmista vaiheista tiedetään melko vähän, mutta voimakas laajentuminen tapahtui hellenistisellä kaudella (200- ja 100-luvuilla eKr.). Tällöin Egyptissä hellenististä kuningaskuntaa johtanut Ptolemaiosten suku käytti Theraa laivastotukikohtanaan. Uskonnollisen palvonnan kohteet moninaistuivat, kun perinteisten kreikkalaisten jumaluuksien ohella palvontapaikkoja rakennettiin myös ulkomaisille jumalille kuten Isikselle, Anubikselle ja Serapikselle sekä Egyptin kuninkaille.
Rooman vallan aikana, 200-luvulla jKr. kaupunki alkoi kuihtua, mutta se pysyi silti asuttuna myös varhaisella kristillisellä kaudella 300–500-luvuilla jKr. Vielä 700-luvulla vaikeasti saavutettava Thera tarjosi suojaa saarta uhanneilta arabien laivastoilta.
Alueen kaivaukset aloitti 1800-luvun lopussa saksalainen Friedrich Hiller von Gaertringen.
Täältä löydettyä esineistöä on näytteillä Firan arkeologisessa museossa, jossa en tällä vierailulla kuitenkaan ehtinyt käydä.
Julkista toimintaa varten 200-luvulla eKr. rakennettua pylväistön kannattelemaa basilika stoaa oli tarve korjata myöhemmin. Kaksi seinään kiinnitettyä kivitaulua kertovat 100-luvulla eKr. tapahtuneista korjauksista. Toisessa taulussa on Flavius Kleitosthenes Claudianus -nimisen kansalaisen julkinen lupaus maksaa korjauskulut ja toisessa taulussa kansankokous ja neuvosto kiittävät häntä tästä hyvästä.
Varsinaisesta kaupunkikeskittymästä pyhä tie johtaa vuorenjyrkänteen reunalle, doorilaisten suosiman Apollon Karneioksen kulttipaikalle ja temppelille. Nuoret miehet esittivät siellä rituaalitansseja ja esityksiä Karneioksen elokuisen juhlan aikaan.
Esityspaikan, Gymnopaidiain seiniin on kaiverrettu piirtokirjoituksia, jotka ovat varhaisimpia tunnettuja esimerkkejä kreikkalaisesta aakkosistosta. Ne eivät suinkaan ole mitään yleviä tekstejä, vaan kertovat poikien välisestä rakkaudesta ja seksuaalisista akteista. Koska aikaavievät kaiverrukset on tehty julkiselle paikalle, jossa ne ovat saaneet olla näkyvillä, voidaan päätellä, ettei itse sisällössä ole ollut aikalaisten mielestä paheksuttavaa.
Harmillisesti pääsy pyhälle tielle oli suljettu vaivaisella narulla, ja tie näytti siltä, ettei sitä tänä keväänä ollut niitetty. Varhaiset kirjoitukset tuntuivat niin kiehtovilta, että päätin kuitenkin lähteä käväisemään temppelipaikalla, joka oli houkuttelevasti merkitty alueen reittikarttaan. Ajattelin, ettei kai siihen kukaan kiinnitä huomiota. Hyvän matkaa alaspäin laskeutuvaa polkua edettyäni matka katkesi kuitenkin pillin puhallukseen. Alueen korkeimmalla kohdalla olevasta valvontakopista oli huomattu yksinäinen harhailija ja nolon paluun päälle sain vielä kuulla vihaiset moitteet reitiltä poikkeamisesta. Aina antiikin perintöä ei ole pidetty niin tarkasti silmällä – ja ehkä siitä syystä niin nykyisin tehdään.
Suomenruotsalainen taidehistorioitsija ja kirjailija Göran Schildt kertoo matkakirjassaan Odysseuksen vanavedessä vierailustaan täällä vuonna 1950. Silloin matka Firasta tänne ja takaisin kesti 17 tuntia jalkapatikassa. Arkeologista aluetta hänelle ja hänen vaimolleen esitteli alueen vartijaksi esittäytynyt vanha ukko, joka lahjoitti pienen antiikin aikaisen terrakottakannun vierailijoille.
Yhden seinäpiirroksen kuitenkin löysin ihan avoimelta alueelta läheltä agoraa. Fallosaihe lienee melko helposti todettavissa.
Ennen Akrotirin löytämistä antiikin Thera oli Santorinin arkeologinen ykköskohde. Edelleenkin se on kiinnostava ja hieno paikka, joka on puolen päivän retken arvoinen vaikka vähän vähemmänkin arkeologiasta kiinnostuneelle.
Virallinen sivu (aukioloajat ym.)
Lähteitä
Nigel McGilchrist: Blue Guide Greece the Aegean Islands
Göran Schildt: Odysseuksen vanavedessä
Jätä kommentti