Paleohora (Παλιαχώρα)
Aegina, Kreikka
Vierailtu 23.6.2017
Juhannusaattomme Aiginalla sujui varsin kirkollisissa merkeissä – vierailimme Saaran kanssa yhden iltapäivän aikana 23 kirkossa tai kappelissa. Yli 30 kirkkoa löytyy saaren entisestä pääkaupungista Paleohorasta. Mitään muuta asutukseen viittaavaa sieltä ei sitten raunioiden lisäksi löydykään: paikalla ei asu enää ketään.
Paleohora tarkoittaa kreikaksi vanhaa kylää. Se toimi Aiginan pääkaupunkina tuhannen vuoden ajan Bysantin ajoista 800-luvulta 1800-luvulle. Sijainti sisämaassa antoi turvaa mereltä tulevia vaaroja vastaan. Uhkana olivat muun muassa merirosvot, valloittajat tai ankarat miehittäjät. Kaikesta tästä varovaisuudesta huolimatta merirosvo Barbarossa hävitti kaupungin ja vei asukkaat orjiksi vuonna 1537.
Paleohoran kukoistuksen päivät alkoivat olla ohi 1800-luvun alussa. Vuonna 1826 asukkaat siirtyivät Aiginan satamakaupunkiin, joka toimi parin vuoden ajan jopa itsenäisyyssotaa käyvän Kreikan väliaikaisena pääkaupunkina. Kreikan itsenäistyttyä meret rauhoittuivat ja pääkaupungin sijainti keskellä saarta ei ollut enää millään tavalla tarkoituksenmukaista.
Paleohoran talot alkoivat ränsistyä, luhistua ja kadota kartalta. Vain kirkot säilyivät, luultavasti koska saarelaiset ylläpitävät edelleen niitä kunnioituksesta pyhimyksiä kohtaan. Toiset ovat paremmassa kunnossa ja jopa restauroituja, toiset taas ovat selvästi ajan hampaan nakertamia.
Paleohora sijaitsee kukkulalla, jonka rinteissä kirkot kohoavat ja jonka huipulla oli aikanaan linnoitus. Niinpä mekin kipusimme paikalle, ensin autolla ja sitten jalkaisin. Polku alueelle lähtee Vathin ja Kontoksen väliseltä tieltä Timios Stavroksen kirkon vierestä. Siellä oli mäntyjen katveessa paikalla päivystävä palomies paloautoineen. Toivoimme, ettei sentään meitä varten. Ehkä täällä palokunta on levittäytynyt valmiiksi eri puolille saarta, jotta palopaikalle päästään mahdollisimman pian, jos jotakin syttyisi.
Monet kirkoista on sijoiteltu rinteeseen maan pinnanmuotojen vaatimaan asentoon. Annoimme korkean heinikon reunustaman kapean kivetyn polun johdatella meitä kirkosta kirkkoon.
The Blue Guide tiesi kertoa, että Agios Georgios Katholikoksen kirkossa olisi joskus ollut itsensä Pyhän Yrjön pyhäinjäännös, mutta asukkaat myivät sen Venetsiaan 1500-luvulla. Raha ratkaisi jo silloin. Todennäköisesti myynti ei ollut kuitenkaan yhtään huonompi idea – pyhäinjäännöksistä liikkui niin paljon väärennöksiä, että Pyhällä Yrjölläkin olisi pitänyt varmasti olla useampia ruumiillistumia kaikkiin niihin tarvittavien kappaleiden tuottamiseksi.
Alueen kirkkotaide vaihteli ihailua herättävistä hienoista (tosin osin rapistuneista) freskoista aina tahattoman humoristisiin kitsch-tauluihin ja jopa lasten piirustuksiin. Vanhimmat freskot olivat ilmeisesti jopa 1300-luvulta.
Ylhäältä rinteeltä oli hyvä näkymä saaren nykyiseen uskonnolliseen keskukseen, Pyhän Nektarioksen luostariin. Nektarios (1846–1920) aloitti luostarin rakentamisen 1900-luvun alussa. Hän oli tunnettu myös kyvystään parantaa sairaita, erityisesti syöpiä, ja ajaa pois demoneita. Viimeisin Nektarioksen ihmeistä tapahtui hänen kuolemansa jälkeen. Kerrotaan nimittäin, että hänen ruumiinsa säilyi monia vuosia turmeltumattomana. Ortodoksikirkko julisti Nektarioksen pyhimykseksi 1961.
Paleohoran kukkulan huipulla on venetsialaisaikaisen linnoituksen rauniot sekä kaksi vesisäiliötä, jotka takasivat vedensaannin etenkin piiritysten aikana. Siellä on myös kaksoiskirkko, jossa vierekkäin ovat Pyhän Dimitrin ja Yrjön kirkot.
Arkkienkeli Mikaelin kirkossa meitä odotti pienoinen yllätys, kun kurkistimme erään leuankorkuisen väliseinäkkeen yli. Toisella puolella lojui sikin sokin luita. Ehkä nämä olivat läheisen luostarin munkkien maalliset jäänteet. Näyn viimeisteli seinää vasten nojannut luuta.
Sirkkojen sirittäessä heinikoissa oli välillä vaikea kuvitella, millainen kaupunki tässä vielä pari sataa vuotta sitten oli kohonnut. Alueella oli useita satoja asuintaloja, ja nämä ruohikon reunustamat polut olivat aikanaan talojen ympäröimiä ja ihmisvilinän täyttämiä.
Legendan mukaan kirkkoja olisi Paleohorassa aikanaan ollut jopa niin paljon, että niitä riitti vuoden jokaiselle päivälle. Uskokoon ken tahtoo, mutta jäljellä olevatkin riittävät pienoiseen kirkkoähkyyn. Reittimme varrella oli 24 kirkkoa, mutta koska kaksi kirkoista oli lukossa, nappasimme 23. kirkon vielä tien poskesta alueen ulkopuolelta paikasta, josta saimme kuvia koko kukkulasta.
Kuumana kesäpäivänä kirkot tarjosivat henkisen rauhan ohella myös tervetullutta viilennystä. Rauhallisesti kohteisiin tutustuen kierrokseen meni parisen tuntia, minkä jälkeen olimme valmiit suuntaamaan rannalle uimaan.
Lähteitä
Blue Guide Greece The Aegean Islands
Alueen opastaulu
