Etualalla antiikin Herculaneum, sen takana moderni Ercolano ja taustalla Vesuvius.
Kaikki tietävät Pompejin. Samassa Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 jKr. peittyi kuitenkin tuliperäiseen ainekseen myös myös muita kaupunkeja. Pompejin jälkeen suurin niistä oli meren rannassa Vesuviuksen juurella sijaitseva Herculaneum. Kaupunki oli nimetty myyttisen sankarin Herkuleen mukaan. Kuten Pompejissa myös Herculaneumissa aika pysähtyi tulivuorenpurkaukseen, ja vulkaaniseen materiaaliin hautautunut kaupunki jäi sellaisenaan lepäämään maan alla sadoiksi vuosiksi.
Kevään 2018 Napolin matkalla Saaran kanssa aloitimme rauniokaupunkeihin tutustumisen Herculaneumista. Pompejia pienempänä kohteena se on helpompi hahmottaa. Paikalle pääsee Napolista helposti paikallisjunalla. Samalla junalla pääsee myös reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Pompejiin.
Nykyinen Ercolanon kaupunki sijaitsee Herculaneumin raunioiden päällä. Herculaneum löydettiin 1700-luvulla muutama vuosi ennen Pompejia. Arviolta neljäsosa Herculaneumista on tähän päivään mennessä kaivettu esiin. Suurin osa on vielä maan alla.
Vesuviuksen vuoden 79 purkauksessa vuoren huippu räjähti ilmaan ja vuoren muoto muuttui. Purkaus synnytti 30 kilometriä korkean pyroklastisen tuhkapilven. Tässä vaiheessa hohkakiveä putosi tuulen suunnan vuoksi erityisesti Pompejin suuntaan. Herculaneumissa kiveä satoi vähemmän, mutta tilanne näytti toki uhkaavalta ja moni varmasti lähti pakosalle. Seuraavana päivänä purkauksen nostovoima alkoi heikentyä ja tuhkapilvi romahti alas useammassa vaiheessa. Tuhkapilvestä putosi maahan kuumaa tuhkaa, mutaa, kiviainesta ja kaasuja. Tässä vaiheessa tuho koitti Herculaneumille, joka hautautui syvälle kuumaan tuhkaan. Kumpikaan kaupungeista ei siis hautautunut maata pitkin edenneeseen laavaan, mikä tuntuu olevan yleinen väärinkäsitys.
Suurin osa Herculaneumin asukkaista ehti paeta ennen pilven romahdusta, mutta kaupunkiin jääneet olivat tuhon omia, kun lämpötilaltaan useita satoja asteita ollut pilvi romahti kaupungin päälle. Herculaneumin satamasta on löytynyt 300 kuolonuhrin jäänteet, arviolta kymmenesosa kaupungin asukkaista.
Nykyasiantuntijat ovat arvioineet, ettei tulivuori ollut purkautunut 700 vuoteen ennen vuoden 79 purkausta. Alueen asukkaat eivät välttämättä siis ymmärtäneet elävänsä vaarallisessa paikassa.
Yllä olevassa kuvassa näkyy alhaalla Herculaneumin sataman antiikin aikaisen merenrannan taso. Tästä näkee hyvin, miten syvälle Herculaneum peittyi. Meren ranta siirtyi 400 metriä kauemmas purkausta edeltäneeltä tasolta. Edellisessä kuvassa olleet luurangot ovat vasemmalla puolella olevissa holveissa.Herculaneum hautautui jopa 25 metriä nykyisen maanpinnan alapuolelle, mikä tekee kaivauksista hankalampia kuin vain noin viiden metrin syvyydessä sijaitsevassa Pompejissa. Jo 1700-luvulla Herculaneumia tutkittiin kaivamalla tunneleita. Niiden avulla kaupungin eri puolille oli vaivattomampi päästä kuin kaivamalla kaikki maa-aines pois kohteiden päältä. Muun muassa Herculaneumin teatteriin päästiin tunneleita pitkin. Teatteri on edelleenkin maan alla.
Tunneleita käyttämällä taloista haettiin arvoesineitä, jotka etenkin kaivausten ensimmäisen vuosisadan aikana saattoivat päätyä kuninkaallisten ja varakkaiden keräilijöiden palatseja koristamaan. Herculaneumin avokaivausten laajentaminen tarkoittaisi monin paikoin nykyisen kaupungin rakennusten purkamista kaivausten tieltä. Tunnelikohteisiin ei tavallisella vierailijalla ole asiaa. Teatteriin tosin ilmeisesti on mahdollista päästä opastetulla käynnillä yhtenä päivänä viikossa.
Restaurointi- ja kunnossapitotyöt jatkuvat edelleenkin. Nykyään painotetaan jo esiin kaivettujen kohteiden tutkimusta ja säilyttämistä uusien alueiden kaivamisen sijaan.
Yksi pääasiassa vielä maan alla olevista kohteista on Villa dei papyri, jota on tutkittu pääasiassa tunnelikaivauksilla. Tämän valtavan luksushuvilan tiloista on löydetty suurin koskaan yhdestä paikasta löydetty kokoelma roomalaisia ja kreikkalaisia veistoksia.
Atleetti Villa dei papirin kokoelmasta. Napolin arkeologinen museo.
Auki rullattu hiiltynyt papyrus. Napolin arkeologinen museo.
Nimensä tämä villa on saanut sen tiloista löydetyistä lähes 1800 hiiltyneestä papyrusrullasta, jotka käsittelivät pääasiassa epikurolaista filosofiaa. Kyseessä on ainoa antiikin ajalta löydetty edes jossain muodossa säilynyt kirjasto. Muutenhan meidän aikaamme säilynyt antiikin kirjallisuus on kopioitu useaan otteeseen papyruksista kirjoiksi. Ihmeellistä kyllä, tutkijat ovat onnistuneet kehittämään menetelmiä hiiltyneissä kääröissä olevan tekstin lukemiseen. Työ on kuitenkin vaikeaa, ja vain osa on pystytty lukemaan. Lähes täysin mustuneiden papyrusten salaisuuksien selvittämiseen yritetään keksiä uusia menetelmiä. Uusiakin papyruksia saatetaan vielä löytää vain osin tutkitusta villasta. Villa dei papyrin kaivauspaikoille turisteilla ei ole pääsyä, mutta huvilan taidekokoelmaa voi ihailla Napolin arkeologisessa museossa.
Muutenkin Herculaneum oli varakas kaupunki. Se oli suosittu lomakohde Rooman valtakunnan aikana, kuten koko läheisen alueen rannikkoseutukin. Muutamia huviloita on kaivettu esiin myös Pompejin ja Herculaneumin ulkopuolelta. Seuraavalle tälle alueelle suuntautuvalle matkalle jäikin odottamaan useita kiinnostavia kohteita.
Toki Herculaneumissa oli kaikkea kaupunkilaisille tarpeellista ja arkista, kuten kylpylöitä, ruokakauppoja, tavernoita ja urheilupaikka.
Aikansa elintarvikemyymälä
Merenjumala Tritonia esittävä mosaiikki Herculaneumin kylpylän naisten osastolla.Vaurautensa vuoksi Herculaneumin taloissa oli paljon seinämaalauksia, aikansa kalliita statussymboleita. Herculaneumin seinämaalaukset ovat pääasiassa olleet melko tuoreita kaupungin hautautuessa. Suurin osa ns. neljättä Pompejin tyyliä. Neljännessä tyylissä aikaisempien tyylien arkkitehtuuriaiheisiin tuli lisää monimutkaisia suuren mittakaavan tarinallisia aiheita ja panoraamanäkymiä.
Niin sanottu Augustaalien pyhättö tai basilica on saattanut liittyä keisarikulttiin, mutta talo on saattanut olla myös hallinnollinen kokouspaikka. Seinämaalaukset ovat Herculaneumin hienoimmasta päästä, ja edustavat neljättä tyyliä.
Herculaneumissa harvinaista ns. ensimmäisen tyylin seinämaalausta Samnilaisessa talossa. Talo on Herculaneumin vanhimpia, joten siksi maalaustyylikään ei ollut purkauksen aikaan uusinta huutoa. Ensimmäisessä tyylissä maalauksella jäljiteltiin kiviainesten pintoja, kuten tässä marmoria.
Hieno mosaiikki esittää merenjumala Neptunusta ja hänen vaimoaan, merinymfi Amfitriteä.
Hiiltynyt sänky.
Herculaneumin nopeasti haudannut pyroklastinen materiaali oli koostumukseltaan erilaista kuin Pompejissa – ja se oli kuumempaa. Puu ja muut orgaaniset materiaalit eivät palaneet vaan ne karbonisoituivat välittömästi. Siksi esimerkiksi puiset esineet tai ihmisten luut ovat säilyneet Herculaneumissa Pompejia paremmin.
Kun pyroklastinen pilvi romahti kaupunkiin, monien rakennusten katot ja yläkerrokset kärsivät vaurioita. Rakennuksia on restauroitu. 70 prosenttia talojen katoista on moderneja rakenteita.
Jos minulta kysytään, kannattaako vierailla sekä Pompejissa että Herculaneumissa, vastaus on, että totta kai molemmissa, jos vain aika riittää. Samana päivänä niitä ei kannata yrittää hoidella. Herculaneumin huolelliseen koluamiseen voisi hyvin käyttää kokonaisen päivän, mutta paikasta saa ihan hyvän käsityksen 2–3 tunnissa. Ehdimme vielä samana päivänä varsinaiselle sylttytehtaalle eli ylös Vesuviuksen huipulle.
Kännykän näköinen audioguide on ehdottoman suositeltava apu kaupunkiin tutustumisessa.
Seinämaalaus Mysteerien huvilasta, Villa dei misteristä
Kun korona-aikaan ei pääse matkustelemaan, niin on aikaa kirjoitella vanhoista matkoista.
Keväällä 2018 Saaran kanssa tekemämme Napolin matka on jäänyt täällä blogissa vähälle huomiolle. Napolin pääkallokultista kirjoitin, mutta pääkohteet Pompeji ja Herculaneum ovat jääneet odottamaan. Nyt korjaan asian ja esittelen kymmenen kiinnostavaa ja mieleen jäänyttä Pompejin maalauskohdetta tai mosaiikkia. Osa on alkuperäisessä ympäristössään Pompejin kaivauksilla ja osa on esillä Napolin arkeologisessa museossa.
On kiehtovaa katsella näin vanhaa kuvataidetta. Monien roomalaisten seinämaalausten ja mosaiikkien on tulkittu olleen kopioita aikansa kuuluisista kreikkalaisista maalauksista. Viitteitä ovat antaneet antiikin ajalta säilyneet kirjalliset lähteet, joissa teoksia kuvaillaan.
Myös monien aiheiltaan ja asetelmiltaan samanlaisten teosten löytyminen monista arkeologisista kohteista viittaa siihen, että on ollut joku tunnettu alkuperäinen maalaus, jota on kopioitu. Vähän niin kuin vaikka von Wrightin Taistelevat metsot löytyi aikanaan aika monesta suomalaiskodista.
Näitä alkuperäisiä kreikkalaisia maalauksia tai tauluja ei ole meidän aikaamme asti säilynyt.
Seinämaalaus pompejilaisen katuruokapaikan seinällä. Talon suojelusjumalat sekä kaupan suojelija Merkurius ja viinin jumala Dionysos.
Koska Pompeji oli vain maakuntakaupunki, sen seinämaalausten taso ei ole välttämättä vetänyt vertoja esimerkiksi Rooman kaupungin ylhäisten talojen taiteelle. Kuitenkin sattuman oikusta roomalaista maalaustaidetta tunnetaan parhaiten juuri Pompejista ja muista Vesuviuksen vuoden 79 purkauksen alle jääneistä kohteista.
Pääosin freskoina toteutetut seinämaalaukset sekä mosaiikit olivat arvokkaita statussymboleja. Kun keskiluokka alkoi imitoida rikkaiden maalauksia, rikkaat tilasivat hienompia ja tyylit kehittyivät. 1800-luvulla Pompejin maalaukset luokiteltiin neljään toisistaan erottuvaan tyyliin, jotka seurasivat toisiaan vaiheittain noin 300 eKr. – 79 jKr., jolloin kaupunki peittyi. Maalaukset toimivat nykyisin myös talojen ajoituksen välineenä. Maalaustyylin perusteella voidaan arvioida aikakausi, jolloin maalaukset ja tietyt rakennusvaiheet on tehty.
Olen kuvista nähnyt paljon hienoja kohteita, mutta läheskään kaikkiin niistä ei ole yleisöllä pääsyä. Ehkä hyväkin niin. Kauhistutti katsella, kuinka turistit kieltotauluista välittämättä koskettelivat estoitta maalauksia. Tässä on esitelty niitä teoksia, joita pääsin katsomaan huhtikuussa 2018. Tämä ei siis ole mikään varsinainen ”koko Pompejin Top 10”, eivätkä alla esitellyt kohteet ole keskenään paremmuusjärjestyksessä.
1. Vettiusten talon freskot
Lapiittien kuningas Iksionin (vas. pyörittämässä pyörää) rangaistusta kuvaava maalaus. Kuva: Saara Salomaa
Yksi kaupungin suurimmista taloista, Vettiusten talo, on tunnettu hienoista freskoistaan.
Vettiusten talossa seinämaalauksia katsellaan pimeässä. Pompejin oppaan mukaan tilanne vastaa niitä valaistusolosuhteita, joissa Pompejin asukkaatkin maalauksia katselivat. Ikkunattomissa huoneissa valoa antoivat ennen vain soihdut, nykyisin kännyköiden valot.
Autenttisuuden lisäksi nykyiseen hämärään on toinenkin, tärkeämpi, syy. Freskot säilyivät hyvin vuosisatoja, kun ne olivat maan alla hautautuneina tulivuorenpurkauksesta sataneeseen hohkakiveen. Valo, ilmansaasteet, ihmisten hengitys jne. sen sijaan turmelevat vähitellen freskoja. Moni 1700- ja 1800-luvulla esiin kaivettu fresko on jo kokonaan päässyt tuhoutumaan.
Vettiusten talon freskot valmistuivat Pompejia vuonna 62 jKr. koetelleen maanjäristyksen jälkeen eli aivan kaupungin loppuvuosina. Ne edustavat ns. neljättä Pompejin maalaustyyliä.
Priapos, kreikkalainen hedelmällisyyden vähäinen jumala, tervehtii Vettiusten taloon saapujaa heti eteisessä. Sen on ajateltu olleen onnen ja vaurauden symboli.
2. Villa dei misteri
Villa dei misteri, mysteerien huvila, on Pompejin muurien ulkopuolella sijainnut hienostohuvila, joka kaivettiin esiin 1900-luvun alussa. Huvilassa on ehkä Pompejin hienoin valikoima seinämaalauksia.
Huvilaa luultavasti käytti kokoontumisiinsa salainen Dionysos-kultti, jonka rituaaleja maalausten on arveltu esittävän. Kulttimenot olivat erittäin salaisia, eikä niistä ole kirjallisia lähteitä. Näin ollen maalauksiakaan ei ole pystytty tulkitsemaan ja selittämään varmasti. On arveltu, että näissä kuvissa näkyvät, kuuluisimman maalauksen kuvat, esittäisivät kultin initiaatiomenoja. Maalaukset ovat ns. Pompejin toista tyyliä, joka oli suosittu noin 80 eKr. – noin 20 eKr. Kuvitustyyli ei siis ollut ihan uusinta huutoa Pompejin tuhoutumisen aikaan 79 jKr.
Pompejin keskustasta Villa dei misteriin kuljetaan Herculaneumin suunnan kaupunginportista. Kävelimme sinne pitkin vaikuttavaa Via dei Sepolcria, jota reunustavat pompejilaisten hautamonumentit.
3. Aleksanterimosaiikki
Kuva: Saara Salomaa
Noin miljoonasta palasesta koostuva Aleksanteri Suuren ja Persian suurkuninkaan Dareioksen välistä taistelua esittävä mosaiikki on siirretty Faunin talosta Napolin arkeologiseen museoon. Paikan päällä Pompejissa on nähtävissä jäljennös.
Faunin talo oli kaupungin suurin ja rikkain yksityisomistuksessa ollut palatsi. Se käsitti kokonaisen korttelin ja oli kooltaan 3000 neliömetriä. Faunin talo on tunnettu erityisesti hienoista mosaiikeistaan. Mosaiikkien tekeminen oli kallista, ja niiden on katsottu olleen rikkaimpien kaupunkilaisten statussymboleja.
Aleksanterimosaiikki on todella suuri, leveyttä sillä on lähes kuusi metriä. Osa mosaiikista on tuhoutunut, mutta onneksi Aleksanteri Bukefalos-hevosineen on jäänyt tärkeimmiltä osiltaan jäljelle. Mosaiikki on tehty arviolta noin 100 eKr. ja se esittää yli 200 vuotta ennen tekohetkeään elänyttä Aleksanteria, jota talon omistaja on saattanut ihailla. Ei ole täyttä varmuutta, mitä kuninkaiden välistä taistelua teos esittää. Vahvoja ehdokkaita ovat Issoksen ja Gaugamelan taistelut.
Teos on mitä ilmeisimmin kopio kreikkalaisesta alkuperäisteoksesta. Mm. etruskien ruukuista on löytynyt tätä samaa kuva-asetelmaa esittäviä maalauksia. Plinius vanhempi mainitsee teoksen kirjassaan Naturalis historia ja tietää alkuperäisen maalauksen tekijän nimenkin, Filoksenos Eretrialainen. Asia ei kuitenkaan ole ihan varma. Myös egyptiläistä maalaria Helenaa on arveltu alkuperäisen kuvan tekijäksi.
Aleksanteri ja Dareios
Talo tunnetaan Faunin talona rakennuksen atriumin vesialtaan keskellä seisovan faunia esittävän patsaan mukaan. Alkuperäinen patsas on Napolin arkeologisessa museossa, kuten myös monet talon hienoista mosaiikeista. Vierailu museossa on ehdottomasti paikallaan, jotta Pompeji-kokemus täydentyy alkuperäisestä ympäristöstään irrotetuilla hienoimmilla mosaiikeilla, maalauksilla ja veistoksilla.
4. Terentius Neon perhekuva
Leipuri Terentius Neon talosta löydetyn kuvan on ajateltu esittävän Terentiusta ja hänen vaimoaan. Terentius pitelee kädessään papyrusrullaa ja hänen vaimollaan on vahataulu ja kirjoituspuikko. Keskiluokkainen pariskunta on varmasti halunnut antaa vaikutelman sivistyneisyydestään. Maalaus saattaa olla ainoa Pompejista löydetty kaupungin asukkaita esittävä kuva. Maalaus on esillä Napolin arkeologisessa museossa.
5. Theseus saapuu voittajana Ateenaan
Gavius Rufuksen talosta peräisin oleva maalaus on nähtävänä Napolin arkeologisessa museossa. Myyttinen sankari Theseus saapuu Ateenaan tapettuaan Minotauros-hirviön Kreetalla. Samanlainen maalaus on löytynyt Herculaneumin ns. basilicasta eli Augustaalien pyhätöstä. Teokset ovat olleet kopioita alkuperäisestä 300-luvulla maalatusta taulusta. Jo antiikin aikana tunnetut kuvat levisivät kopioina ja jäljitelminä ympäri Kreikkaa ja Roomaa. Aikakautensa taistelevia metsoja nämäkin siis.
6. Ifigeneian uhraus
Troijan sotaan matkaavan kreikkalaisen liittouman oli uhrattava Mykenen kuningas Agamemnonin tytär suotuisten tuulten saamiseksi laivamatkalle. Agamemnon oli loukannut jumala Artemista, joka esti sotaretken jatkumisen totaalisesti nostattamalla kovat tuulet. Kuvassa Odysseus ja Akilleus tai Diomedes kantavat Ifigeneiaa uhrattavaksi papin kulkiessa vierellä. Vasemmassa reunassa isä Agamemnon peittää kasvonsa kaapuun peittääkseen surunsa. Ifigenia kuitenkin pelastui, sillä jumala Artemis (taivaalla oikealla) vaihtoi hänet hirveen ja vei Ifigenian mukanaan.
Klikkaa kuvaa isommaksi.
Tämä fresko kertoo esimerkin jäljentämisen hankaluuksista. Antiikin ajalta säilyneiden kirjallisten lähteiden perusteella tiedetään, että tämän freskon esikuvana oli Timanthes-nimisen maalarin taulu. Alkuperäistä teosta ei ole jäljellä. Freskon tekijällä on ollut hieman vaikeuksia esimerkiksi mittasuhteiden ja asetelman kanssa – Agamemnon ja pappi ovat suurempia kuin Ifigeniaa kantavat miehet. Maalauksesta puuttuu lähteiden mukaan alkuperäisessä teoksessa mukana ollut Spartan kuningas Menelaus.
Maalaus on irroitettu Tragediarunoilijan talosta (Casa del poeta tragico, netistä löytyy suomennoksena myös Traagisen runoilijan talo, mutta tässä tapauksessa lienee kyse tragedioita kirjoittavasta runoilijasta), ja on esillä Napolin arkeologisessa museossa.
7. Kahakka amfiteatterilla
Aina urheilukisat Pompejin amfiteatterilla eivät sujuneet hyvässä hengessä. Vuonna 59 puhkesi kahakka pompejilaisten ja naapurikaupunki Nuceriasta tulleiden katsojien välille. Seurauksena virtasi veri. Tällainen epäjärjestys ei miellyttänyt keisari Neroa, joka määräsi amfiteatterin suljettavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tämä maalaus esittää tätä historiallisiin lähteisiin kirjattua tapahtumaa. Amifiteatteri on kuvattu lintuperspektiivistä – mutta ilman perspektiivivaikutelmaa.
8. Menandroksen talo
Pompejin talojen nykyisistä nimistä monet ovat arkeologien antamia. Monet perustuvat seinämaalasten aiheisiin, kuten Menandroksen talo, yksi kaupungin rikkaimmista taloista. Eräs sen seinällä oleva maalaus esittää kreikkalaista draamakirjailija Menandrosta. Mistä hänet sitten on voitu tunnistaa?
Nimeäminen perustuu maalauksessa olevaan tekstiin. Maalaus on tehty vain vähän ennen kaupungin tuhoa. Tyylillisesti se on neljättä tyyliä, oletettavasti tehty Pompejia vuonna 62 vaurioittaneen maanjäristyksen jälkeen.
9. Octavius Quartion talo
Mytologiset aiheet olivat roomalaisten seinämaalausten kärkiteemoja. Octavius Quartion talossa (tunnetaan myös nimellä Loreius Tiburtinuksen talo) voi ihailla muun muassa Troijan sotaa esittävää maalausta.
Yllä olevassa kuvassa keskellä Herakles taistelee Troijan kuningasta Laomedonia vastaan.
Octavius Quartion talossa oli hieno puutarha, joka tarjoaa ihailtavaa tänäkin päivänä. Suihkulähteen kummallakin puolella on mytologioihin pohjautuva kuva. Vasemmalla puolella Narkissos ja oikealla puolella Pyramoksen ja Thisben rakkaustarinan traaginen loppu.
10. Cave canem
Sisäänkäynti omalla vastuulla – Varo koiraa! Casa del poeta tragicon sisäänkäyntiä vartioi tämä uskollinen vahti. Teksti ’Cave canem’ tarkoittaa ’varo koiraa’. Tätä pidemmälle traagisen runoilijan taloon ei ollutkaan asiaa vierailullamme. Kyseessä on pompejilaisittain keskikoon talo, jonka maalaukset esittelevät kreikkalaista mytologiaa ja Troijan sotaa. Kohdassa 6 mainittu maalaus Ifigenian uhraus on irroitettu tästä talosta ja viety museoon.
—
Yleisölle avoinna on vain pieni osa Pompejin taloista. Avoimet talot vaihtelevat myös päivittäin ja kellonajoittain henkilökuntapulan vuoksi. Vahteja tarvittaisiin varmasti enemmänkin turistien välinpitämättömän käytöksen takia. Moni sellainen talo, jossa olisin halunnut vierailla, jäi käymättä säpissä olleiden ovien vuoksi.
Historian harrastajan kannattaisikin varata Pompejiin tutustumista varten useampi päivä, jos vain mahdollista. Näin olisi mahdollista katsella tarkemmin tiettyjen talojen aukioloaikoja ja suunnitella aikataulua niiden mukaan. Pompejin lisäksi antiikin kuvataidetta voi ihailla Herculaneumissa ja Napolin arkeologisessa museossa. Jos aikaa riittää, antiikin kuvataiteesta kiinnostuneiden kannattaa myös käydä tutustumassa Vesuviuksen alueella esiin kaivettuihin roomalaisten huvilapaikkoihin Oplontikseen, Stabiaeen ja Boscorealeen. Minulla nämä ovat odottamassa seuraavaa reissua.
Neljännen tyylin arkkitehtooninen seinämaalaus Octavius Quartion talosta.
Lähteitä
Joanne Berry: The Complete Pompeii
Pompeji – Venuksen kaupunki
The National Archeological Museum of Naples – Opaskirja
Minolaisen kulttuurin noin vuonna 1600 eKr. tuhonneen tulivuorenpurkauksen jälkeen Santorini jäi vuosisadoiksi asumattomaksi. Vasta 800-luvulla eKr. maanviljelylle suotuisaksi muuttuneelle saarelle asettui doorilaista väestöä johtajanaan Thera. Kaupunki nimettiin hänen mukaansa, ja koko saari sai sittemmin saman nimen.
Santorini-nimi tulee myöhemmältä ajalta, 1200-luvulta, jolloin venetsialaiset ottivat haltuunsa Kykladien saariston ja nimesivät saaren Pyhän Irenen mukaan (Santa Ireni). Thera (myös muodossa Thira) on saaren virallinen nimi, jota käytetään Santorini-nimen rinnalla.
Näkymä ylhäältä antiikin Therasta Perissan suuntaan
Kaupungin perustaja Thera valitsi hyvin puolustettavan paikan uudelle keskukselleen. Muinaisen Theran rauniot ovat korkealla 396 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavan Mesá Vounó -vuoren rinteessä. Vuori sijaitsee saaren itäreunalla Kamarin ja Perissan välissä ja nousee jyrkästi merestä. Paikalle päästäkseen on noustava Kamarin lomakylästä vuoren rinnettä mutkittelevaa tietä. Myös Perissan suunnasta on mahdollista patikoida muinaiseen Theraan polkua pitkin.
Tie Kamarista
Kävellen Kamarista edessä on raskas nousu, ja autolla ajoa ei voi suositella ihan heikkohermoisille tai korkeanpaikankammoisille. Osittain yhden kaistan levyinen tie nousee jyrkästi eikä mistään reunakaiteista ole puhettakaan. Tien reunan jälkeen alkaa pudotus. Vastaantulijoiden vuoksi saattaa joutua peruuttelemaan edelliseen mutkaan tai leveämpään kohtaan. Minä ajoin ylös autolla, ja onnekseni vastaantulijoita ei toukokuun lopussa ollut kuin pari.
Arkeologisen alueen portilta on vielä nousua itse kaupungin raunioille. Matkalla voi ihailla ulkoa mm. varhaiskristillisen basilikan päälle 800–900-luvulla varsin sympaattisesti kyhättyä kirkkoa.
Ensimmäinen Theran muinaiseen kaupunkiin liittyvä kohde on polun varrella oleva alttarin raunio. Alttarin rakennutti Artemidorus Pergeläinen, joka oli mahdollisesti korkeassa asemassa Theraa tukikohtanaan käyttäneiden ja Egyptiä hallinneiden Ptolemaiosten laivastossa 300-luvun lopulla eKr.
Ulkoilmapyhätön päälliset rakenteet ovat tuhoutuneet, mutta jäljellä olevasta jalustasta erottuvat Poseidonin delfiini, Apollonin leijona, Zeun kotka sekä Artemidoruksen oma muotokuva Poseidonin delfiinin yläpuolella. Tilaaja pystytytti alttarin siis sekä jumalten kunniaksi että tuodakseen omaa arvoaan esille. Ja niinpä minäkin katselen nyt vuonna 2016 hänen kiveen ikuistettua reliefikuvaansa.
Pian alttarin jälkeen tullaan varsinaiselle kaupunkialueelle. Kaupunki asettui vuoren rinteelle pitkittäin, jopa 800 metrin matkalle. Se käsitti temppeleitä, asuintaloja, julkisia rakennuksia, teatterin, torin, pylväshallin (stoa). Kaikki ovat nyt raunioina, mutta antavat käsityksen kaupungin pohjakaavasta ja koosta.
Paikka on myös maisemaltaan hieno. Korkealta vuoren rinteestä näkyy kauas maalle ja merelle. Santorinin lentokentälle lasketuvat koneet lentävät muinaisen kaupungin raunioiden alapuolella meren yllä.
Muinainen Thera säilyi asuttuna toiselle vuosisadalle jKr. saakka. Nykyisin näkyvillä olevat rauniot edustavat pääosin kaupungin viimeisintä vaihetta. Kaupungin varhaisimmista vaiheista tiedetään melko vähän, mutta voimakas laajentuminen tapahtui hellenistisellä kaudella (200- ja 100-luvuilla eKr.). Tällöin Egyptissä hellenististä kuningaskuntaa johtanut Ptolemaiosten suku käytti Theraa laivastotukikohtanaan. Uskonnollisen palvonnan kohteet moninaistuivat, kun perinteisten kreikkalaisten jumaluuksien ohella palvontapaikkoja rakennettiin myös ulkomaisille jumalille kuten Isikselle, Anubikselle ja Serapikselle sekä Egyptin kuninkaille.
Egyptiläisten jumalien temppelistä on säilynyt lähinnä kallioon kaiverretut tasot, joille voitiin asettaa lahjaesineitä ja kulttipatsaita.
Rooman vallan aikana, 200-luvulla jKr. kaupunki alkoi kuihtua, mutta se pysyi silti asuttuna myös varhaisella kristillisellä kaudella 300–500-luvuilla jKr. Vielä 700-luvulla vaikeasti saavutettava Thera tarjosi suojaa saarta uhanneilta arabien laivastoilta.
Täältä löydettyä esineistöä on näytteillä Firan arkeologisessa museossa, jossa en tällä vierailulla kuitenkaan ehtinyt käydä.
Julkista toimintaa varten 200-luvulla eKr. rakennettua pylväistön kannattelemaa basilika stoaa oli tarve korjata myöhemmin. Kaksi seinään kiinnitettyä kivitaulua kertovat 100-luvulla eKr. tapahtuneista korjauksista. Toisessa taulussa on Flavius Kleitosthenes Claudianus -nimisen kansalaisen julkinen lupaus maksaa korjauskulut ja toisessa taulussa kansankokous ja neuvosto kiittävät häntä tästä hyvästä.
Teatterin jäänteet. Muinaiset kreikkalaiset osasivat kyllä sijoittaa teatterit sellaisiin paikkoihin, joissa voisi vaikka vain ihailla taustaa.
Varsinaisesta kaupunkikeskittymästä pyhä tie johtaa vuorenjyrkänteen reunalle, doorilaisten suosiman Apollon Karneioksen kulttipaikalle ja temppelille. Nuoret miehet esittivät siellä rituaalitansseja ja esityksiä Karneioksen elokuisen juhlan aikaan.
Esityspaikan, Gymnopaidiain seiniin on kaiverrettu piirtokirjoituksia, jotka ovat varhaisimpia tunnettuja esimerkkejä kreikkalaisesta aakkosistosta. Ne eivät suinkaan ole mitään yleviä tekstejä, vaan kertovat poikien välisestä rakkaudesta ja seksuaalisista akteista. Koska aikaavievät kaiverrukset on tehty julkiselle paikalle, jossa ne ovat saaneet olla näkyvillä, voidaan päätellä, ettei itse sisällössä ole ollut aikalaisten mielestä paheksuttavaa.
Harmillisesti pääsy pyhälle tielle oli suljettu vaivaisella narulla, ja tie näytti siltä, ettei sitä tänä keväänä ollut niitetty. Varhaiset kirjoitukset tuntuivat niin kiehtovilta, että päätin kuitenkin lähteä käväisemään temppelipaikalla, joka oli houkuttelevasti merkitty alueen reittikarttaan. Ajattelin, ettei kai siihen kukaan kiinnitä huomiota. Hyvän matkaa alaspäin laskeutuvaa polkua edettyäni matka katkesi kuitenkin pillin puhallukseen. Alueen korkeimmalla kohdalla olevasta valvontakopista oli huomattu yksinäinen harhailija ja nolon paluun päälle sain vielä kuulla vihaiset moitteet reitiltä poikkeamisesta. Aina antiikin perintöä ei ole pidetty niin tarkasti silmällä – ja ehkä siitä syystä niin nykyisin tehdään.
Suomenruotsalainen taidehistorioitsija ja kirjailija Göran Schildt kertoo matkakirjassaan Odysseuksen vanavedessä vierailustaan täällä vuonna 1950. Silloin matka Firasta tänne ja takaisin kesti 17 tuntia jalkapatikassa. Arkeologista aluetta hänelle ja hänen vaimolleen esitteli alueen vartijaksi esittäytynyt vanha ukko, joka lahjoitti pienen antiikin aikaisen terrakottakannun vierailijoille.
Yhden seinäpiirroksen kuitenkin löysin ihan avoimelta alueelta läheltä agoraa. Fallosaihe lienee melko helposti todettavissa.
Ennen Akrotirin löytämistä antiikin Thera oli Santorinin arkeologinen ykköskohde. Edelleenkin se on kiinnostava ja hieno paikka, joka on puolen päivän retken arvoinen vaikka vähän vähemmänkin arkeologiasta kiinnostuneelle.
Etualalla antiikin Herculaneum, sen takana moderni Ercolano ja taustalla Vesuvius.
