Branin linna ja Râşnovin linnoitus, Romania
11.4.2019
Romania päätyi minun ja ystäväni Juhon kevätmatkakohteeksi vähän siitä syystä, että miksipä ei kokeiltaisi. Vietimme pääosan ajasta Bukarestissa, mutta onneksi päätimme tehdä pienen ekskursion Transilvaniaan tutustuaksemme linnoihin ja aistiaksemme pääkaupungin ulkopuolista tunnelmaa.
Valitsimme ensimmäisen päivän kohteeksemme Draculan linnaksikin mainostetun Branin linnan ja toiselle päivälle Pelesin kuninkaallisen linnan. Yöpymistukikohtana sai toimia Brașovin kaupunki, jonne pääsee Bukarestista junalla.
Matkanteko Romanian rautateillä tuntui olevan rentouttavaa puuhaa, jos ei ole kiire. Vain noin 170 kilometrin matka kesti junalla lähes kolme tuntia, ja välillä lönkyteltiin rentoa polkupyöräilyvauhtia Karpaattien solassa. Brașovista taitoimme loppumatkan Braniin melko nuhruisella paikallisbussilla.
Branin linna sijaitsee dramaattisella paikalla laakson keskellä kohoavalla kivisellä harjanteella. On helppo ymmärtää linnan paikan valinta, sillä linnasta käsin on voitu hallita kulkua laaksossa.
Bran on varmasti Romanian tunnetuin linna, ja ansaitsematon maine Draculan linnana tuo paikalle runsaasti turisteja. Lähestyessämme linnaa ohitimme liudan kaikenlaista Dracula-krääsää myyviä kojuja.
Linnan maineeseen Draculan linnana liittyy kolme toimijaa: 1400-luvulla vaikuttanut ruhtinas Vlad III, irlantilaissyntyinen kirjailija Bram Stoker (1847-1912) ja Romanian kommunistihallinto.
Aloitetaan Vladista. Vlad III (noin 1431-1476) oli Etelä-Romaniassa sijainneen Valakian ruhtinas. Vlad tunnettiin myös nimellä Țepeș eli Seivästäjä, koska hänen kerrottiin suosineen teloitustapana erityisen julmaa seivästämistä. Vlad ehti elämänsä aikana toimia kahdesti Unkarin ja Osmanien valtakunnan välissä olleen Valakian vasallivaltion ruhtinaana, palvellen vuorotellen Osmanien valtakuntaa ja Unkaria. Välillä hän joutui pakenemaan maastaan ja oli myös pitkiä aikoja vihollistensa vankina. Lopulta turkkilaiset päättivät Vladin tempoilut irrottamalla hänen päänsä ja viemällä sen Konstantinopoliin. Branin linna ei koskaan ollut Vladin oma linna, eikä hän ollut hallitsijana Transilvaniassa, mutta hän saattoi olla linnassa vankina 1462.
Vladia on pidetty vampyyrihahmo Draculan esikuvana. Dracula tarkoittaa valakian kielellä paholaista, eikä Dracula-nimeä ole käytetty Vladista kertovissa romanialaisissa tarinoissa. Sen sijaan venäläisissä ja saksalaisissa tarinoissa Dracula-nimi on ollut käytössä. Vladin hallinto oli verinen varmasti ainakin vastustajille. Näissä kansantarinoissa Vladiin alettiin yhdistää vampyyrimaista verenjuontia. Tarinoita vampyyreista tai vastaavista verta imevistä kuolleista nousseista olennoista tunnetaan eri puolilla maailmaa. Laajin kansanperinne aiheesta on elänyt Itä-Euroopassa, josta se on sitten levinnyt länsimaiseen populaarikulttuuriin.
Vampyyrien tunnetuksi tekemisessä tärkeä rooli oli Bram Stokerilla, joka julkaisi klassikoksi muodostuneen vampyyriromaaninsa Dracula vuonna 1897. Hänen muistiinpanoistaan ilmenee, ettei hän tiennyt Vlad Seivästäjästä juuri mitään. Dracula-nimen Stoker lainasi kuitenkin romaaninsa kreivi Draculan hahmolle, luultavasti siksi, että paholaista tarkoittava sana tuntui sopivalta.
En ole koskaan ollut mikään Dracula-aiheisen populaarikulttuurin fani, joten aihe oli itselleni melko tutkimaton. Kävin kuitenkin pohjustamassa matkaa tutustumalla maaliskuussa Tampereen Vapriikki-museokeskuksen Dracula-näyttelyyn. Näyttelyn mukaan Dracula-nimi oli ainoa asia, joka yhdisti Vladia ja Stokerin Draculaa. Stoker ei koskaan käynyt Transilvaniassa eikä tuntenut alueen linnoja, ei myöskään Branin linnaa. Niinpä romaanin kuvaukset Draculan linnasta eivät vastaa Brania. Transilvania tuntui varmasti riittävän eksoottiselta paikalta kreivi Draculan kotiseuduksi.
Muinaisen Valakian ruhtinaan ja populaarikultturin Draculan toivat yhteen yllättäen kommunistit. Nykyisen maineensa Draculan linnana Branin linna sai nimittäin vasta Ceaușescun aikaisessa Romaniassa 1970-luvulla, kun kommunistihallinto alkoi houkutella maahan länsituristeja valuuttatulojen toivossa. Dramaattisen näköinen Branin linna sopi nähtävyydeksi tähän tarkoitukseen, vaikkei historiallista yhteyttä ollutkaan. Olettaisin useimpien paikalla vierailevien nykyään olevan tästä tietoisia, mutta Branissa on mahdollista yhdistää yhteen paikkaan Dracula-perinnettä ja komealla paikalla sijaitseva hyvin säilynyt linna.
Meillä oli mielessä vierailla oikeammassakin Draculan linnassa eli Poenarin linnoituksessa, joka todella toimi Vlad III:n linnana. Vaikka Branin ja Poenarin välillä oli Google Mapsissa vain reilut sata kilometriä, todellisia kulkuyhteyksiä käyttäen matkaan olisi saanut kulumaan aikaa tuntikaupalla. Poenari on raunioitunut linnoitus korkealla kukkulan huipulla, ei mikään ison luokan turistikohde. Sillä ei ollut edes nettisivua. Onneksi löysin paikallisen kaupunginmuseon sivuilta romaniankielisen tekstin, jonka tajusin jotenkin liittyvän linnoituksen aukiolotilanteeseen. Googlen kääntäjä kertoi, että linnoitus oli suljettu 27. maalikuuta alkaen alueella liikkuvien karhujen vuoksi. Tätä ennen linnoitukseen oli tehty päivittäin kaksi kierrosta metsänvartijoiden suojaamina, mutta nyt tästäkin oli luovuttu karhuinvaasion vuoksi. Romaniassa tosiaan sanotaan olevan eniten karhuja Euroopassa, noin 6000 yksilöä, kun Suomessa karhuja on noin 2000.
Siispä takaisin Braniin. Vladin sijaan Branin linnassa asui toinen kuninkaallinen, sitä residenssinään 1920- ja 1930-luvulla käyttänyt kuningatar Maria. Transilvania liitettiin Romanian valtioon ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Itävalta-Unkarin alueet menivät uusjakoon. Branin linnasta tuli englantilaissyntyisen ja korkeissa piireissä hieman kapinallisen kuningatar Marian pakopaikka Bukarestin hovielämästä. Linnan nykyinen sisustus oli rakennettu vastaamaan tämän aikakauden tilannetta. Linna palautettiin Romanian syrjäytetyn kuninkaallisen suvun omistukseen 2006-2009, ja toimii nykyisin museona. Hieman ihmettelen, miksi tasavallassa on tarvetta palautella omaisuutta entisille kuninkaallisille, kun valtiolta ja kansan selkänahastahan kuninkaallisetkin ovat linnansa aikanaan hankkineet. Mutta tapansa kullakin maalla.
Ennen eteenpäin siirtymistä muutama sana vielä Branin linnan historiasta, joka ulottuu 1200-luvulle. Ensimmäisen linnan paikalle perusti saksalainen ritarikunta, teutonit. Saksalaisen ritarikunnan tekosista kerrotaan Malborkin linnaa käsittelevässä kirjoituksessani. Mongolit ajoivat teutonit kuitenkin tiehensä ja taisivat tuhota alkuperäisen linnan mennessään.
Nykyisen kivilinnan rakensivat saksilaiset 1300-luvulla. Bran toimi Transilvanian rajalinnana ja myöhemmin varustuksena Eurooppaan laajentuvia turkkilaisia vastaan.
Koska Branin linnassa vierailun jälkeen meillä näytti olevan aikaa, päätimme käydä katsomassa vielä yhtä linnoitusta ennen asettumista yöksi Brașoviin. Menomatkalla Braniin bussista oli Râşnovin kaupungin yläpuolisella kukkulalla näkynyt kiinnostavan näköinen Râşnovin linnoitus. Bussiaikataulussa oli juuri tässä kohtaa harmillisen pitkä vuoroväli, joten tilasin puhelimella Uber-taksin, joka löytyikin lähistöltä. Sillä taitoimme nopeasti 14 kilometrin matkan ja pääsimme suoraan paikalle, josta tie lähti kiemurtelemaan linnoitukselle.
Râşnovin linnoitus toimi Branin tavoin Transilvanian etelärajan suojana ja alueen saksilaisten asukkaiden pakopaikkana vihollisen uhatessa. Kukkulan huipulle rakennetussa linnoituksessa olikin sisällä taloja asukkaita varten. Linnoitus toimi turvana mm. tataareilta ja turkkilaisilta.
Historiallisten lähteiden mukaan linnoitus joutui antautumaan vain kerran: vuonna 1612 viholliset saivat katkaistua linnoituksen vesihuollon löydettyään reitin salaiselle lähteelle. Tästä viisastuneena linnaan kaivettiin samalla vuosisadalla 146 metriä syvä kaivo. Legendan mukaan turkkilaiset sotavangit kaivoivat kaivoa 17 vuotta. Erään version mukaan heille luvattiin vapaus, kun kaivo olisi valmis. Synkemmän version mukaan lupaus jäi lunastamatta, ja kaivon valmistuminen tiesi kuolemaa vangeille.
Onneksi ehdimme käydä täälläkin – niin hienolta paikalta Râşnovin linna vaikutti. Linnoitukselta oli komeat näkymät vielä lumihuippuisille Karpaateille sekä lehdettöminä ja pehmeänruskeina kevään etenemistä odottaviin lehtipuumetsiin lähikukkuloiden rinteillä. Rasnovin kaupunki näkyy myös hyvin linnoituksen alapuolella, ja linnan lähellä rinteessä on Hollywood-tyyliset RASNOV-kirjaimet. Meille tuntemattomaksi jääneestä syystä tällaiset kirjaimet löytyvät myös läheisestä Brașovista, jonne suuntasimme seuraavaksi majoittumaan.
Tarkoituksena oli mennä bussilla Rasnoviin. Pysäkillä odotellessamme henkilöauto pysähtyi paikalle ja kuski keräsi kyytiin pysäkiltä siellä odotelleet kaksi paikallista. Kun vielä ihmettelimme, mitä tapahtuu, meitäkin viitottiin sisään. Tiedustelimme hintaa, ja se oli sama kuin bussissa. Niin matka Brașoviin sujui kansantaksissa tiiviissä tunnelmassa mutta mukavasti rupatellen.
Brașov on suuri kaupunki, jossa on paljon neuvostohenkistä betoniarkkitehtuuria, mutta myös erittäin viehättävä keskieurooppalaistyylinen vanhakaupunki. Olisimme viihtyneet pidempäänkin kuin yhden illan ja yön.
Paluumatkalla Bukarestiin jäimme pois junasta Sinaiassa, ja kävimme opastetulla kierroksella Peleșin linnassa, jota tosin paremmin kuvaisi sana palatsi. Kuninkaalliseksi metsästyslinnaksi ja kesäresidenssiksi 1800-luvun lopulla rakennettu uusrenessanssipalatsissa riitti hienosti koristettuja huoneita toinen toisensa perään.
Linkkejä