Autiokaupunki Paleohora Aíginan saarella – yli 30 kirkkoa eikä yhtään asukasta


Paleohora (Παλιαχώρα)
Aegina, Kreikka
Vierailtu 23.6.2017

Juhannusaattomme Aiginalla sujui varsin kirkollisissa merkeissä – vierailimme Saaran kanssa yhden iltapäivän aikana 23 kirkossa tai kappelissa. Yli 30 kirkkoa löytyy saaren entisestä pääkaupungista Paleohorasta. Mitään muuta asutukseen viittaavaa sieltä ei sitten raunioiden lisäksi löydykään: paikalla ei asu enää ketään.

Paleohoran kukkula nähtynä kauempaa

Paleohora tarkoittaa kreikaksi vanhaa kylää. Se toimi Aiginan pääkaupunkina tuhannen vuoden ajan Bysantin ajoista 800-luvulta 1800-luvulle. Sijainti sisämaassa antoi turvaa mereltä tulevia vaaroja vastaan. Uhkana olivat muun muassa merirosvot, valloittajat tai ankarat miehittäjät. Kaikesta tästä varovaisuudesta huolimatta merirosvo Barbarossa hävitti kaupungin ja vei asukkaat orjiksi vuonna 1537.

Rinnettä ja kirkkoja

Paleohoran kukoistuksen päivät alkoivat olla ohi 1800-luvun alussa. Vuonna 1826 asukkaat siirtyivät Aiginan satamakaupunkiin, joka toimi parin vuoden ajan jopa itsenäisyyssotaa käyvän Kreikan väliaikaisena pääkaupunkina. Kreikan itsenäistyttyä meret rauhoittuivat ja pääkaupungin sijainti keskellä saarta ei ollut enää millään tavalla tarkoituksenmukaista.

Agia Kiriakin kirkko
Agia Kiriakin kirkko

Paleohoran talot alkoivat ränsistyä, luhistua ja kadota kartalta. Vain kirkot säilyivät, luultavasti koska saarelaiset ylläpitävät edelleen niitä kunnioituksesta pyhimyksiä kohtaan. Toiset ovat paremmassa kunnossa ja jopa restauroituja, toiset taas ovat selvästi ajan hampaan nakertamia.

Tämä Agios Georgios Katholikoksen kirkon vieressä sijainnut asunto näytti siltä, että siinä oli ehkä asuttu pisimpään koko Paleohoran alueella.
Tämä Agios Georgios Katholikoksen kirkon vieressä sijainnut asunto näytti siltä, että siinä oli ehkä asuttu pisimpään koko Paleohoran alueella.

Paleohora sijaitsee kukkulalla, jonka rinteissä kirkot kohoavat ja jonka huipulla oli aikanaan linnoitus. Niinpä mekin kipusimme paikalle, ensin autolla ja sitten jalkaisin. Polku alueelle lähtee Vathin ja Kontoksen väliseltä tieltä Timios Stavroksen kirkon vierestä. Siellä oli mäntyjen katveessa paikalla päivystävä palomies paloautoineen. Toivoimme, ettei sentään meitä varten. Ehkä täällä palokunta on levittäytynyt valmiiksi eri puolille saarta, jotta palopaikalle päästään mahdollisimman pian, jos jotakin syttyisi.

Polulla Agios Georgioksen kirkon edustalla
Polulla Agios Georgioksen kirkon edustalla

Monet kirkoista on sijoiteltu rinteeseen maan pinnanmuotojen vaatimaan asentoon. Annoimme korkean heinikon reunustaman kapean kivetyn polun johdatella meitä kirkosta kirkkoon.

The Blue Guide tiesi kertoa, että Agios Georgios Katholikoksen kirkossa olisi joskus ollut itsensä Pyhän Yrjön pyhäinjäännös, mutta asukkaat myivät sen Venetsiaan 1500-luvulla. Raha ratkaisi jo silloin. Todennäköisesti myynti ei ollut kuitenkaan yhtään huonompi idea – pyhäinjäännöksistä liikkui niin paljon väärennöksiä, että Pyhällä Yrjölläkin olisi pitänyt varmasti olla useampia ruumiillistumia kaikkiin niihin tarvittavien kappaleiden tuottamiseksi.

Agios Georgios Katholikoksen kirkossa apsis on sijoitettu harvinaisella tavalla kirkon päädyn sijasta rakennuksen toiselle reunalle.
Agios Georgios Katholikoksen kirkossa apsis on sijoitettu harvinaisella tavalla kirkon päädyn sijasta rakennuksen toiselle reunalle.

Alueen kirkkotaide vaihteli ihailua herättävistä hienoista (tosin osin rapistuneista) freskoista aina tahattoman humoristisiin kitsch-tauluihin ja jopa lasten piirustuksiin. Vanhimmat freskot olivat ilmeisesti jopa 1300-luvulta.

Abraham paratiisissa. Fresko Agii Anargyrin kirkossa.
Abraham paratiisissa. Fresko Agii Anargyrin kirkossa.
Näkymä Johanneksen ilmestyksestä. Fresko Agii Anargyrin kirkossa.
Näkymä Johanneksen ilmestyksestä. Fresko Agii Anargyrin kirkossa.
Taulu jossa Jeesus ja opetuslapset viljapellolla. Tähän teemaan olen törmännyt Suomessakin.
Jeesus ja opetuslapset viljapellolla. Tähän teemaan olen törmännyt Suomessakin.
Arkkienkeli Mikael piirroksessa
Arkkienkeli Mikael on päässyt piirrokseen.
Kuva Paleohoran rinteestä alas laaksoon. Punakattoinen Nektarioksen luostari näkyy taustalla alhaalla laaksossa.
Punakattoinen Nektarioksen luostari taustalla alhaalla laaksossa

Ylhäältä rinteeltä oli hyvä näkymä saaren nykyiseen uskonnolliseen keskukseen, Pyhän Nektarioksen luostariin. Nektarios (1846–1920) aloitti luostarin rakentamisen 1900-luvun alussa. Hän oli tunnettu myös kyvystään parantaa sairaita, erityisesti syöpiä, ja ajaa pois demoneita. Viimeisin Nektarioksen ihmeistä tapahtui hänen kuolemansa jälkeen. Kerrotaan nimittäin, että hänen ruumiinsa säilyi monia vuosia turmeltumattomana. Ortodoksikirkko julisti Nektarioksen pyhimykseksi 1961.

Pyhän Nektarioksen valokuva
Nektarioksen muotokuva

Paleohoran kukkulan huipulla on venetsialaisaikaisen linnoituksen rauniot sekä kaksi vesisäiliötä, jotka takasivat vedensaannin etenkin piiritysten aikana. Siellä on myös kaksoiskirkko, jossa vierekkäin ovat Pyhän Dimitrin ja Yrjön kirkot.

Agios Dimitrios ja Agios Georgios, vierekkäiset kappelit kukkulan huipulla
Agios Dimitrios ja Agios Georgios, vierekkäiset kappelit kukkulan huipulla

Arkkienkeli Mikaelin kirkossa meitä odotti pienoinen yllätys, kun kurkistimme erään leuankorkuisen väliseinäkkeen yli. Toisella puolella lojui sikin sokin luita. Ehkä nämä olivat läheisen luostarin munkkien maalliset jäänteet. Näyn viimeisteli seinää vasten nojannut luuta.

Kasa luita

 

Paleohoran rinnettä ja kirkkoja

Sirkkojen sirittäessä heinikoissa oli välillä vaikea kuvitella, millainen kaupunki tässä vielä pari sataa vuotta sitten oli kohonnut. Alueella oli useita satoja asuintaloja, ja nämä ruohikon reunustamat polut olivat aikanaan talojen ympäröimiä ja ihmisvilinän täyttämiä.

Eräs Paleohoran kirkko sisäkuvassa

Legendan mukaan kirkkoja olisi Paleohorassa aikanaan ollut jopa niin paljon, että niitä riitti vuoden jokaiselle päivälle. Uskokoon ken tahtoo, mutta jäljellä olevatkin riittävät pienoiseen kirkkoähkyyn. Reittimme varrella oli 24 kirkkoa, mutta koska kaksi kirkoista oli lukossa, nappasimme 23. kirkon vielä tien poskesta alueen ulkopuolelta paikasta, josta saimme kuvia koko kukkulasta.

Kuumana kesäpäivänä kirkot tarjosivat henkisen rauhan ohella myös tervetullutta viilennystä. Rauhallisesti kohteisiin tutustuen kierrokseen meni parisen tuntia, minkä jälkeen olimme valmiit suuntaamaan rannalle uimaan.

Kirjoittaja sytyttää kynttilän Agios Nikolaoksen kirkossa ikonin edessä.
Agios Nikolaoksen kirkossa

Lähteitä

Blue Guide Greece The Aegean Islands

Alueen opastaulu

Souzana Raphael: Paleochora – Aegina’s Medieval Village

Ristiin rastiin Naksosta

Kirkko vuoren huipulla Naksoksella

Naksos, Kreikka
6.–9.6.2016

Naksos on Kykladien saariryhmän suurin ja vehrein saari. Se tunnetaan mytologiassa Ariadnen saarena. Ateenan kuninkaan poika Theseus surmasi Kreetalla Minotauros-hirviön ja selvisi takaisin hirviön labyrintista Kreetan kuninkaan tyttären Ariadnen lankakerän avulla. Paluumatkallaan kotiin hän jostain syystä hylkäsi mukaan lähteneen rakastettunsa Ariadnen Naksokselle.

Theseuksen loppumatka Ateenaankaan ei sujunut ihan täydellisesti. Hän unohti vaihtaa valkoiset purjeet laivaansa vastoin kuningasisälleen antamaansa lupausta. Isä tulkitsi mustista purjeista pojan saaneen surmansa ja heittäytyi mereen rantakalliolta. Dionysos sen sijaan otti Naksoksella Ariadnen morsiamekseen, ja Zeus kohotti Ariadnen jumalten joukkoon. Hänen kruunustaan tuli tähdistö taivaalle.

Myyttien lisäksi Naksoksella on vaiheikas historia esihistoriallisista kykladisen kulttuurin ajoista lähtien. Suuren vaikutuksen Naksoksen luonteeseen jätti venetsialaisvalta 1204–1564.

Vietin Naksoksella muutaman päivän kesäkuussa 2016 Kykladien saarikierroksellani. Paikallistuntemuksensa, majapaikan ja auton minulle tarjosi kreikkalaista vieraanvaraisuutta osoittaen ystäväni Konstantia. Tässä kirjoituksessa risteillään ympäri Naksosta historiaa tutkistellen.

Portára – Apollonin temppelin rauniot

Naksoksen kaupunkia mereltä lähestyttäessä ensimmäisenä matkalaista tervehtii puuttomassa niemennokassa seisova yksinäinen portti. Portárana tunnettu ovi on ainoa pystyssä oleva osa muinaisesta temppelistä.

Yleensä on katsottu temppelin olleen omistettu Apollonille, mutta myös Dionysoksen nimi on ollut mukana arvailuissa. Näin siksi, ettei temppelistä ole mainintaa säilyneissä kirjallisissa lähteissä. Sitä ei myöskään koskaan rakennettu valmiiksi.

Portara Naksos

Venetsialaisaikana temppelin kiviä käytettiin Naksoksen linnan ja kaupungin rakennustöihin, ja lopulta vain oven karmit jäivät jäljelle. Läheltä liippasi, etteivät nekin kadonneet pirstaleina taivaan tuuliin. Turkkilaisvallan aikana vuonna 1769 venäläinen sotalaiva yritti ampua portáraa, mutta kuula meni ohi.

Illan pimennyttyä oli mukavaa istuskella raunioilla ja ihailla valaistua portáraa ja toisella puolella Naksoksen kaupunkia.

 

Demeterin temppeli

Demeterin temppeli

Ei yhtään ihmetytä, että sadonkorjuun ja viljan jumalattarelle Demeterille omistettua temppeliä ympäröivät tänä päivänäkin viljavat pellot. Naksosta pidetään Kykladien vehreimpänä saarena. 500-luvulta eKr. peräisin olevan temppelin rauniot kohoavat Sangrín kylän lähellä keskellä kreikkalaiselle saarelle harvinaista näkyä: peltojen peittämää laaksoa.

Päivä oli aurinkoinen, mutta saimme Konstantian kanssa pidellä hiuksiamme kovassa tuulessa, kun nousimme temppelikukkulan laelle. Temppelin rauniot löydettiin 1940-luvun lopulla, ja paikalla ollut kappeli siirrettiin sivummas kaivausten tieltä.

Demeterin temppeli
Konstantia Demeterin temppelillä. Taustalla uudelleenrakennettu takaseinä.

Paikalta löytyneistä kivistä ja pylväänkappaleista on koottu osa temppelin rakenteista uudelleen. Naksoksen marmorista rakennettu Demeterin temppeli oli muodoltaan harvinainen: Pohjaratkaisultaan se oli lähes neliön muotoinen ja sen julkisivussa oli viisi pylvästä, mikä on harvinainen luku.

Demeterin temppeli

 

Della Rocca-Barozzin kotimuseoVenetsialaisten jäljillä

Jerusalemin sijasta Konstantinopolin valtaukseen ja kristittyjen keskinäiseen yhteenottoon päättynyt neljäs ristiretki jätti jälkensä myös Naksokseen. Venetsialaiset ristiretkiritarit muodostivat Kykladien saaristoon Naksoksen herttuakunnan, jonka pääpaikkana Naksos oli 1204–1566, turkkilaisvalloitukseen asti.

Tämän seurauksena Naksoksella on vieläkin roomalaiskatolisia ja osalla asukkaista on italialaisvaikutteisia sukunimiä. Venetsialaiset suvut ovat kuitenkin pitkälti sulautuneet kreikkalaisiin tai niiden edustajat ovat jättäneet Naksoksen.

Vielä 1950-luvun alussa kirjailija ja taiteentutkija Göran Schildt etsi täältä vanhojen italialaisperäisten sukujen edustajia ja löysikin joitakin, mutta aateliselämän loisto oli jo silloin haalistunut.

Katolisten asuinpaikkana toimi erityisesti kaupungin korkein kohta Kastro (linnoitus). Naksoksen venetsialaisen yläluokan historiaan pääsekin siellä tutustumaan Della Rocca-Barozzin kotimuseossa. Kiertelin 1900-luvun alkupuolen tyylisiksi jätetyissä huoneissa, ja katselin salin ikkunoista satamaan. Mistään mittavasta palatsista ei ollut puhettakaan. Paikka oli enemmänkin porvariskodin tyyppinen.

Della Rocca-Barozzin kotimuseo

Aloin miettiä, että paikan täytyi olla sama, josta Schildt kirjoitti vuoden 1950 purjehduksestaan kertovassa Odysseuksen vanavedessä -matkakirjassa. Silloin paikka ei toki ollut vielä museo vaan kreivisuvun koti. Schildtit halusivat erityisesti löytää kaupungista venetsialaisen aatelin viimeisiä edustajia ja sattumalta törmäsivät ranskaa puhuneeseen Della Roccan kreivittäreen, joka kutsui heidät kotiinsa viinilasilliselle. Koska Odysseuksen vanavedessä on käännetty monille kielille, kysäisinkin asiasta museon henkilökunnalta. Schildt ei ollut tuttu, mutta hekin olettivat hänen käyneen juuri täällä. Talo on edelleen saman suvun omistuksessa. Kierroksen päätti lasillinen talon väkiviinaa, tsipuroa.

 Fotodotiksen luostari
Fotodotiksen luostari

Venetsialaisaika näkyy Naksoksella myös arkkitehtuurissa. Erityisen silmiinpistäviä ovat tältä ajalta peräisin olevat linnamaiset tornit, joita on ympäri saarta.

Naksoksen torneista löytyy listaus esimerkiksi täältä.

Minä lähdin suosituksen mukaisesti katsomaan venetsialaiselta ajalta peräisin olevaa tornia saaren itäpuolelle Danakokseen. Tai tarkemmin sanottuna kyse oli arkkitehtuuriltaan tornimaisesta luostarista.

Olin kuitenkin tutkinut karttapuolta vähän huolimattomasti, koska painelin suoraan Danakoksen uinuvaan kylään, jossa näin vain muutaman ihmisen, mutta en mitään tornia. Siellä käveleksittyäni olin jo luovuttamassa, mutta Konstantia antoi puhelimessa ohjeita, mistä paikka löytyy.

Koska aika oli tässä vaiheessa jo vähän kortilla, ajelin autolla puolitoista kilometriä heinää kasvavaa kärrypolkua luostarin pihaan saakka välillä karjaportin avaten.

Fotodotiksen luostari

Perimätiedon mukaan luostarin perusti myrskystä selviytynyt bysanttilainen prinsessa kuudennella vuosisadalla paikkaan, josta näkyi ensimmäinen valo. Luostarin nimi Fotodotis tarkoittaa valontuojaa.

Vuosisatojen varrella luostarin ulkomuoto muuttui kolmilaivaisesta basilikasta linnamaiseksi torniksi. Viimeiset munkit jättivät luostarin 1900-luvun alussa, mutta luostarin juhlapäivänä 6. elokuuta paikalla vietetään uskonnollista juhlaa.

Fotodotiksen luostarin kupoli sisältä

Ulkoapäin rakennuksesta saa ihan eri vaikutelman kuin sisältä. Kirkon kupoli jää kokonaan muurien peittämäksi. Vaikka paikka vaikutti ihan autiolta, ihme kyllä luostarissa oli vahtimestari paikalla.

Kirkosta on löydetty restauroinnin yhteydessä seinämaalauksia, joiden sanotaan olevan ikonoklastiselta kaudelta 800-luvulta. Tällöin Bysantin kirkossa oli virallisesti voimassa kuvakielto, mutta monet luostarit vastustivat kieltoa ankarasti. Täällä sitä oli kuitenkin ilmeisesti noudatettu, sillä seinämaalaukset olivat abstrakteja ornamenttejä. Nimenomaan elävien olentojen kuvaaminen oli kiellettyä.

Luostarin pihalle antaa viilentävän varjonsa valtava plataanipuu.

 

Irian temppeli

Irian temppeli
Irian temppeli
Pylväiden kappaleita eri aikakausilta

Viimeisenä päivänäni Naksoksella ennen iltapäivälaivan lähtöä Ateenaan ajoin muutaman kilometrin päähän Naksoksen kaupungista katsomaan Dionysoksen temppelin raunioita Iria-nimiseen paikkaan. Parkkeerattuani auton minua vastassa tyhjällä alueella näytti olevan vain vartiokoira, jolla onnekseni ei ollut mitään vierailuani vastaan.

Paikalla oli ollut kaikkiaan neljä eri temppeliä 800 eKr. alkaen. Tuhoutuneen pyhäkön tilalle oli aina rakennettu uusi ja hienompi, kunnes varhaiskristillisellä ajalla temppeli rakennettiin uudelleen basilikakirkoksi. Temppeli paikallistettiin 1982 ja alueella suoritettiin kaivaukset. Paljoa ei temppelistä ole jäljellä. Maassa näkyy peruskivet, ja muutama pylväänpala on nostettu pystyyn.

Kuten monet arkeologiset kohteet Kreikassa, Iriakin näytti jo paikkana viehättävältä ja olisi tehnyt mieli jäädä istuskelemaan pidemmäksikin aikaa puiden katveeseen, mutta oli aika palata kaupunkiin ja suunnata kohti Ateenaa.

Paikan virallinen sivu

Irian temppeli
Pylvästelyä Irian temppelin raunioilla

Lisää Naksoksen historiasta seuraavissa jutuissa.

Lähteitä:

Claes Lindskog: Kreikkalaisia jumalaistaruja ja satuja

Göran Schildt: Odysseuksen vanavedessä

Fotodotiksen luostarin esite

San Galganon raunioluostari ja kiveen istutettu miekka

img_7700bL’Abbazia di San Galgano, Italia
Vierailtu 22.9.2016

Vaikuttava katoton San Galganon raunioluostari kohoaa maalaismaisemassa Toscanan takamailla Chiusdinon ja Monticianon kylien välisessä maastossa, melkeinpä keskellä ei mitään.

Lyhyen kukoistuskauden eläneen luostarin perustamiseen liittyy taianomainen tarina kiveen isketystä miekasta. Raunioiden keskellä voi miettiä myös, miten komea rakennus ajautui rappiolle ja raunioitui sellaiseksi jännittäväksi ja massiiviseksi kuoreksi, joka se nykyään on. Luostarinraunio sypressikujaisine ympäristöineen on myös todella kaunis paikka ilta-auringossa.

img_7697b

San Galganon luostari rakennettiin 1218–1288 Pyhän Galganon (Galgano Guodotti 1148–1181) muistoksi, ja sen munkit kuuluivat sisterssiläiseen sääntökuntaan. San Galgano oli ensimmäinen goottilaista tyyliä edustanut kirkkorakennus Toscanassa.

Luostarin elinkaari jäi lopulta hyvin lyhyeksi. Nälänhätä ja musta surma heikensivät luostariyhteisöä 1300-luvulla ja ryöstelevät palkkasoturit ajoivat lopulta suurimman osan munkeista pois . Sienan tasavalta ei kyennyt suojelemaan luostaria ja englantilaisen palkkasoturin John Hawkwoodin vuonna 1363 iskun jälkeen luostari ei enää kunnolla toipunut. 1300-luvun lopussa ainoa asukas oli luostarin apotti.

img_7733b

1786 salamanisku romahdutti mahdollisesti jo rappeutuneen kellotornin luostarin katon päälle ja holvit romahtivat alas. 1700- ja 1800-luvuilla alueen asukkaat käyttivät kirkon raunoiden kiviä rakennusmateriaalina omiin rakennushankkeisiinsa.

Ristinmuotoisen kirkon massiiviset seinät seisovat vielä vakaina pystyssä. Sivurakennuksen kappelissa on vielä katto tallella ja lipunmyynnin vieressä on pieni taidegalleria, jossa oli tällä hetkellä ikoneita ja nykytaidetta.

img_7714

img_7723

Raunioluostari näyttää varmasti hienolta myös pimeällä, sillä sen sisä- ja ulkopuolella on lamput valaisemista varten. Mutta jos ei ole majoittumassa lähistölle, pimeillä kukkuloilla kiemurteleville teille ajelemaan jääminen ei ehkä ole houkuttelevin vaihtoehto.

img_7770

Luostarin rauniota käytetään hääpaikkana. Mm. formulakuski Kimi Räikkösen häät pidettiin täällä. Tämän tiedon kuuleminen ensi kertaa itse tapahtumapaikalla oli hieman omiaan heikentämään luostariraunion synnyttämää historiallista viehätystä.

Asiaa korjaa vähän se, että San Galganon luostari on päätynyt myös elokuvahistoriaan. Luostarinraunio on tapahtumapaikkana Andrei Tarkovskin elokuvassa Nostalgia (1983).

img_7812b_1

Pyhä Galgano oli legendan mukaan lähikylästä kotoisin ollut soturi, joka eli surutonta elämää. Nähtyään kaksi näkyä, hänen hevosensa pysähtyi tulevan luostarin läheiselle kukkulalle ja kieltäytyi etenemästä. Pyhä Galgano iski miekkansa kiveen lopettaessaan väkivaltaisen uransa ja aloittaessaan uuden elämän Kristuksen palvelijana. Miekka ja kivi sulautuivat heti yhdeksi kappaleeksi, eikä miekkaa voinut enää irrottaa kivestä.

img_7785b

L’Eremo di Montesiepin kappeli on noin 500 metrin päässä luostarista kukkulalla, jossa Pyhä Galgano eli viimeiset aikansa erakkona ja jossa kiveen istutettu miekka vieläkin on.

Sylinterinmuotoinen kappeli rakennettiin kukkulalle ennen luostaria heti Galganon kuoleman jälkeen vuosina 1181–1185.

img_7793b

Kappelin lattiassa keskellä näkyy kivestä nouseva miekan kahva. Pyöreän kappelin kattona on hieno kupoli.

Myöhemmin rakennetussa lisäosassa on huonosti säilyneitä sienalaisen maalarin Ambrogio Lorenzettin freskoja.

img_7790

Pistäydyin myös kappelin viereisessä huoneessa, jossa oli myynnissä mm. hunajaa, oliiviöljyä, viiniä ja kaikenlaista pikkutavaraa tikkareihin saakka. Äkäinen vanha nainen selitti koko ajan jotain italiaksi. Hän valitteli muun muassa sitä, että ihmiset tulevat maksamaan hänelle sisäänpääsymaksua, vaikka tämä on kappeli ja kappeleihin ei ole mitään pääsymaksuja. Hän selitti vihaisella äänensävyllä koko ajan jotain, kun vertailin hunajapurkkeja. Lopulta mummo tuli näyttämään, miten purkit kuuluu laittaa hyllylle, ettei vain jää jäljelle mitään riskiä niiden putoamisesta. Pahoittelin toimintaani ja ostettuani purkillisen auringonkukkahunajaa poistuin auringon laskiessa läntisten kukkuloiden taa.

img_7814b

Aukioloajat ja tietoja Chiusdinon kunnan sivuilla