Pompejin maalaukset ja mosaiikit – 10 poimintaa

Värikkäitä seinämaalauksia.
Seinämaalaus Mysteerien huvilasta, Villa dei misteristä

Kun korona-aikaan ei pääse matkustelemaan, niin on aikaa kirjoitella vanhoista matkoista.

Keväällä 2018 Saaran kanssa tekemämme Napolin matka on jäänyt täällä blogissa vähälle huomiolle. Napolin pääkallokultista kirjoitin, mutta pääkohteet Pompeji ja Herculaneum ovat jääneet odottamaan. Nyt korjaan asian ja esittelen kymmenen kiinnostavaa ja mieleen jäänyttä Pompejin maalauskohdetta tai mosaiikkia. Osa on alkuperäisessä ympäristössään Pompejin kaivauksilla ja osa on esillä Napolin arkeologisessa museossa.

On kiehtovaa katsella näin vanhaa kuvataidetta. Monien roomalaisten seinämaalausten ja mosaiikkien on tulkittu olleen kopioita aikansa kuuluisista kreikkalaisista maalauksista. Viitteitä ovat antaneet antiikin ajalta säilyneet kirjalliset lähteet, joissa teoksia kuvaillaan.

Myös monien aiheiltaan ja asetelmiltaan samanlaisten teosten löytyminen monista arkeologisista kohteista viittaa siihen, että on ollut joku tunnettu alkuperäinen maalaus, jota on kopioitu. Vähän niin kuin vaikka von Wrightin Taistelevat metsot löytyi aikanaan aika monesta suomalaiskodista.

Näitä alkuperäisiä kreikkalaisia maalauksia tai tauluja ei ole meidän aikaamme asti säilynyt.

Seinämaalaus katuruokapaikan seinällä.
Seinämaalaus pompejilaisen katuruokapaikan seinällä. Talon suojelusjumalat sekä kaupan suojelija Merkurius ja viinin jumala Dionysos.

Koska Pompeji oli vain maakuntakaupunki, sen seinämaalausten taso ei ole välttämättä vetänyt vertoja esimerkiksi Rooman kaupungin ylhäisten talojen taiteelle. Kuitenkin sattuman oikusta roomalaista maalaustaidetta tunnetaan parhaiten juuri Pompejista ja muista Vesuviuksen vuoden 79 purkauksen alle jääneistä kohteista.

Pääosin freskoina toteutetut seinämaalaukset sekä mosaiikit olivat arvokkaita statussymboleja. Kun keskiluokka alkoi imitoida rikkaiden maalauksia, rikkaat tilasivat hienompia ja tyylit kehittyivät. 1800-luvulla Pompejin maalaukset luokiteltiin neljään toisistaan erottuvaan tyyliin, jotka seurasivat toisiaan vaiheittain noin 300 eKr. – 79 jKr., jolloin kaupunki peittyi. Maalaukset toimivat nykyisin myös talojen ajoituksen välineenä. Maalaustyylin perusteella voidaan arvioida aikakausi, jolloin maalaukset ja tietyt rakennusvaiheet on tehty.

Olen kuvista nähnyt paljon hienoja kohteita, mutta läheskään kaikkiin niistä ei ole yleisöllä pääsyä. Ehkä hyväkin niin. Kauhistutti katsella, kuinka turistit kieltotauluista välittämättä koskettelivat estoitta maalauksia. Tässä on esitelty niitä teoksia, joita pääsin katsomaan huhtikuussa 2018. Tämä ei siis ole mikään varsinainen ”koko Pompejin Top 10”, eivätkä alla esitellyt kohteet ole keskenään paremmuusjärjestyksessä.

1. Vettiusten talon freskot

Iksionin rangaistusta esittävä seinämaalaus Veriiusten talossa.
Lapiittien kuningas Iksionin (vas. pyörittämässä pyörää) rangaistusta kuvaava maalaus. Kuva: Saara Salomaa

Yksi kaupungin suurimmista taloista, Vettiusten talo, on tunnettu hienoista freskoistaan.

Vettiusten talossa seinämaalauksia katsellaan pimeässä. Pompejin oppaan mukaan tilanne vastaa niitä valaistusolosuhteita, joissa Pompejin asukkaatkin maalauksia katselivat. Ikkunattomissa huoneissa valoa antoivat ennen vain soihdut, nykyisin kännyköiden valot.

Autenttisuuden lisäksi nykyiseen hämärään on toinenkin, tärkeämpi, syy. Freskot säilyivät hyvin vuosisatoja, kun ne olivat maan alla hautautuneina tulivuorenpurkauksesta sataneeseen hohkakiveen. Valo, ilmansaasteet, ihmisten hengitys jne. sen sijaan turmelevat vähitellen freskoja. Moni 1700- ja 1800-luvulla esiin kaivettu fresko on jo kokonaan päässyt tuhoutumaan.

Vettiusten talon freskot valmistuivat Pompejia vuonna 62 jKr. koetelleen maanjäristyksen jälkeen eli aivan kaupungin loppuvuosina. Ne edustavat ns. neljättä Pompejin maalaustyyliä.

Valtavalla falloksella varustettu Priapos-jumalan kuva. Seinämaalaus.
Priapos, kreikkalainen hedelmällisyyden vähäinen jumala, tervehtii Vettiusten taloon saapujaa heti eteisessä. Sen on ajateltu olleen onnen ja vaurauden symboli.

2. Villa dei misteri

Villa dei misterin dionysoonisia kulttimenoja esittävä seinämaalaus.Villa dei misteri, mysteerien huvila, on Pompejin muurien ulkopuolella sijainnut hienostohuvila, joka kaivettiin esiin 1900-luvun alussa. Huvilassa on ehkä Pompejin hienoin valikoima seinämaalauksia.

Huvilaa luultavasti käytti kokoontumisiinsa salainen Dionysos-kultti, jonka rituaaleja maalausten on arveltu esittävän. Kulttimenot olivat erittäin salaisia, eikä niistä ole kirjallisia lähteitä. Näin ollen maalauksiakaan ei ole pystytty tulkitsemaan ja selittämään varmasti. On arveltu, että näissä kuvissa näkyvät, kuuluisimman maalauksen kuvat, esittäisivät kultin initiaatiomenoja. Maalaukset ovat ns. Pompejin toista tyyliä, joka oli suosittu noin 80 eKr. – noin 20 eKr. Kuvitustyyli ei siis ollut ihan uusinta huutoa Pompejin tuhoutumisen aikaan 79 jKr.

Villa dei misterin seinämaalaus.

Pompejin keskustasta Villa dei misteriin kuljetaan Herculaneumin suunnan kaupunginportista. Kävelimme sinne pitkin vaikuttavaa Via dei Sepolcria, jota reunustavat pompejilaisten hautamonumentit.

3. Aleksanterimosaiikki

Aleksanteri Suuren ja Dareios III:n taistelua esittävä mosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.
Kuva: Saara Salomaa

Noin miljoonasta palasesta koostuva Aleksanteri Suuren ja Persian suurkuninkaan Dareioksen välistä taistelua esittävä mosaiikki on siirretty Faunin talosta Napolin arkeologiseen museoon. Paikan päällä Pompejissa on nähtävissä jäljennös.

Faunin talo oli kaupungin suurin ja rikkain yksityisomistuksessa ollut palatsi. Se käsitti kokonaisen korttelin ja oli kooltaan 3000 neliömetriä. Faunin talo on tunnettu erityisesti hienoista mosaiikeistaan. Mosaiikkien tekeminen oli kallista, ja niiden on katsottu olleen rikkaimpien kaupunkilaisten statussymboleja.

Alkuperäiselle paikalleen Faunin taloon on tehty jäljennös museoon siirretystä Aleksanterimosaiikista.
Aleksanterimosaiikin jäljennös alkuperäisellä paikallaan Faunin talossa.

Aleksanterimosaiikki on todella suuri, leveyttä sillä on lähes kuusi metriä. Osa mosaiikista on tuhoutunut, mutta onneksi Aleksanteri Bukefalos-hevosineen on jäänyt tärkeimmiltä osiltaan jäljelle. Mosaiikki on tehty arviolta noin 100 eKr. ja se esittää yli 200 vuotta ennen tekohetkeään elänyttä Aleksanteria, jota talon omistaja on saattanut ihailla. Ei ole täyttä varmuutta, mitä kuninkaiden välistä taistelua teos esittää. Vahvoja ehdokkaita ovat Issoksen ja Gaugamelan taistelut.

Teos on mitä ilmeisimmin kopio kreikkalaisesta alkuperäisteoksesta. Mm. etruskien ruukuista on löytynyt tätä samaa kuva-asetelmaa esittäviä maalauksia. Plinius vanhempi mainitsee teoksen kirjassaan Naturalis historia ja tietää alkuperäisen maalauksen tekijän nimenkin, Filoksenos Eretrialainen. Asia ei kuitenkaan ole ihan varma. Myös egyptiläistä maalaria Helenaa on arveltu alkuperäisen kuvan tekijäksi.

Aleksanteri ja Dareios yksityiskohtina mosaiikista.
Aleksanteri ja Dareios

Talo tunnetaan Faunin talona rakennuksen atriumin vesialtaan keskellä seisovan faunia esittävän patsaan mukaan. Alkuperäinen patsas on Napolin arkeologisessa museossa, kuten myös monet talon hienoista mosaiikeista. Vierailu museossa on ehdottomasti paikallaan, jotta Pompeji-kokemus täydentyy alkuperäisestä ympäristöstään irrotetuilla hienoimmilla mosaiikeilla, maalauksilla ja veistoksilla.

4. Terentius Neon perhekuva

Terentius Neo puolisoineen.Leipuri Terentius Neon talosta löydetyn kuvan on ajateltu esittävän Terentiusta ja hänen vaimoaan. Terentius pitelee kädessään papyrusrullaa ja hänen vaimollaan on vahataulu ja kirjoituspuikko. Keskiluokkainen pariskunta on varmasti halunnut antaa vaikutelman sivistyneisyydestään. Maalaus saattaa olla ainoa Pompejista löydetty kaupungin asukkaita esittävä kuva. Maalaus on esillä Napolin arkeologisessa museossa.

5. Theseus saapuu voittajana Ateenaan

Alaston Theseus ateenalaisten ihasteltavana.Gavius Rufuksen talosta peräisin oleva maalaus on nähtävänä Napolin arkeologisessa museossa. Myyttinen sankari Theseus saapuu Ateenaan tapettuaan Minotauros-hirviön Kreetalla. Samanlainen maalaus on löytynyt Herculaneumin ns. basilicasta eli Augustaalien pyhätöstä. Teokset ovat olleet kopioita alkuperäisestä 300-luvulla maalatusta taulusta. Jo antiikin aikana tunnetut kuvat levisivät kopioina ja jäljitelminä ympäri Kreikkaa ja Roomaa. Aikakautensa taistelevia metsoja nämäkin siis.

6. Ifigeneian uhraus

Maalaus jossa Ifigeniaa viedöön uhrattavaksi.Troijan sotaan matkaavan kreikkalaisen liittouman oli uhrattava Mykenen kuningas Agamemnonin tytär suotuisten tuulten saamiseksi laivamatkalle. Agamemnon oli loukannut jumala Artemista, joka esti sotaretken jatkumisen totaalisesti nostattamalla kovat tuulet. Kuvassa Odysseus ja Akilleus tai Diomedes kantavat Ifigeneiaa uhrattavaksi papin kulkiessa vierellä. Vasemmassa reunassa isä Agamemnon peittää kasvonsa kaapuun peittääkseen surunsa. Ifigenia kuitenkin pelastui, sillä jumala Artemis (taivaalla oikealla) vaihtoi hänet hirveen ja vei Ifigenian mukanaan.

Ifigenian uhraus -maalaus kokonaisuudessaan.
Klikkaa kuvaa isommaksi.

Tämä fresko kertoo esimerkin jäljentämisen hankaluuksista. Antiikin ajalta säilyneiden kirjallisten lähteiden perusteella tiedetään, että tämän freskon esikuvana oli Timanthes-nimisen maalarin taulu. Alkuperäistä teosta ei ole jäljellä. Freskon tekijällä on ollut hieman vaikeuksia esimerkiksi mittasuhteiden ja asetelman kanssa – Agamemnon ja pappi ovat suurempia kuin Ifigeniaa kantavat miehet. Maalauksesta puuttuu lähteiden mukaan alkuperäisessä teoksessa mukana ollut Spartan kuningas Menelaus.

Maalaus on irroitettu Tragediarunoilijan talosta (Casa del poeta tragico, netistä löytyy suomennoksena myös Traagisen runoilijan talo, mutta tässä tapauksessa lienee kyse tragedioita kirjoittavasta runoilijasta), ja on esillä Napolin arkeologisessa museossa.

7. Kahakka amfiteatterilla

Amfiteatterilla vuonna 59 tapahtunutta kahakkaa esittävä maalaus.Aina urheilukisat Pompejin amfiteatterilla eivät sujuneet hyvässä hengessä. Vuonna 59 puhkesi kahakka pompejilaisten ja naapurikaupunki Nuceriasta tulleiden katsojien välille. Seurauksena virtasi veri. Tällainen epäjärjestys ei miellyttänyt keisari Neroa, joka määräsi amfiteatterin suljettavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tämä maalaus esittää tätä historiallisiin lähteisiin kirjattua tapahtumaa. Amifiteatteri on kuvattu lintuperspektiivistä – mutta ilman perspektiivivaikutelmaa.

8. Menandroksen talo

Draamakirjailija Menandrosta esittävä seinämaalaus.Pompejin talojen nykyisistä nimistä monet ovat arkeologien antamia. Monet perustuvat seinämaalasten aiheisiin, kuten Menandroksen talo, yksi kaupungin rikkaimmista taloista. Eräs sen seinällä oleva maalaus esittää kreikkalaista draamakirjailija Menandrosta. Mistä hänet sitten on voitu tunnistaa?

Nimeäminen perustuu maalauksessa olevaan tekstiin. Maalaus on tehty vain vähän ennen kaupungin tuhoa. Tyylillisesti se on neljättä tyyliä, oletettavasti tehty Pompejia vuonna 62 vaurioittaneen maanjäristyksen jälkeen.

9. Octavius Quartion talo

Troijan sotaa esittävä seinämaalaus.Mytologiset aiheet olivat roomalaisten seinämaalausten kärkiteemoja. Octavius Quartion talossa (tunnetaan myös nimellä Loreius Tiburtinuksen talo) voi ihailla muun muassa Troijan sotaa esittävää maalausta.

Yllä olevassa kuvassa keskellä Herakles taistelee Troijan kuningasta Laomedonia vastaan.

Octavius Quartion talon puutarhan seinämaalauksia.

Octavius Quartion talossa oli hieno puutarha, joka tarjoaa ihailtavaa tänäkin päivänä. Suihkulähteen kummallakin puolella on mytologioihin pohjautuva kuva. Vasemmalla puolella Narkissos ja oikealla puolella Pyramoksen ja Thisben rakkaustarinan traaginen loppu.

10. Cave canem

Koiraa esittävä mosaiikki jossa on teksti Cave canem - varo koiraa.Sisäänkäynti omalla vastuulla – Varo koiraa! Casa del poeta tragicon sisäänkäyntiä vartioi tämä uskollinen vahti. Teksti ’Cave canem’ tarkoittaa ’varo koiraa’. Tätä pidemmälle traagisen runoilijan taloon ei ollutkaan asiaa vierailullamme. Kyseessä on pompejilaisittain keskikoon talo, jonka maalaukset esittelevät kreikkalaista mytologiaa ja Troijan sotaa. Kohdassa 6 mainittu maalaus Ifigenian uhraus on irroitettu tästä talosta ja viety museoon.

Suljetun talon portti ja kyltti aukioloajoista.

Yleisölle avoinna on vain pieni osa Pompejin taloista. Avoimet talot vaihtelevat myös päivittäin ja kellonajoittain henkilökuntapulan vuoksi. Vahteja tarvittaisiin varmasti enemmänkin turistien välinpitämättömän käytöksen takia. Moni sellainen talo, jossa olisin halunnut vierailla, jäi käymättä säpissä olleiden ovien vuoksi.

Historian harrastajan kannattaisikin varata Pompejiin tutustumista varten useampi päivä, jos vain mahdollista. Näin olisi mahdollista katsella tarkemmin tiettyjen talojen aukioloaikoja ja suunnitella aikataulua niiden mukaan. Pompejin lisäksi antiikin kuvataidetta voi ihailla Herculaneumissa ja Napolin arkeologisessa museossa. Jos aikaa riittää, antiikin kuvataiteesta kiinnostuneiden kannattaa myös käydä tutustumassa Vesuviuksen alueella esiin kaivettuihin roomalaisten huvilapaikkoihin Oplontikseen, Stabiaeen ja Boscorealeen. Minulla nämä ovat odottamassa seuraavaa reissua.

Valkopohjainen seinämaalaus Octavius Quartion talosta.
Neljännen tyylin arkkitehtooninen seinämaalaus Octavius Quartion talosta.

Lähteitä

Joanne Berry: The Complete Pompeii

Pompeji – Venuksen kaupunki

The National Archeological Museum of Naples – Opaskirja

Delos – pyhä saari jolla ei saa syntyä eikä kuolla

leijonat1

Delos, Kreikka
Vierailtu 7.6.2016

Pieni ja nykypäivänä asumaton Deloksen saari oli antiikin maailmassa niin merkittävä, että koko Kykladien saariryhmä määriteltiin sen mukaan. Sana kyklos tarkoittaa kehää, ja muiden Kykladien saarten katsottiin muodostavan tämän kehän Deloksen ympärille. Tarkalleen kartoista katsottuna Delos ei nyt ihan keskellä Kykladeja ole, mutta paikan suuren merkityksen jäljille kyllä pääsee tutustuessaan Unescon maailmanperintökohteeksi nimetyn muinaisen Deloksen kaupungin raunioihin.

Delokselle pääsy oli ollut mielessäni jo useamman vuoden, ja kesän 2016 Kykladien saarikierroksella siihen tarjoutui tilaisuus. Vietin muutaman päivän naapurisaarella Naksoksella, jolta järjestetään päiväristeilyitä, joilla voi vierailla samalla sekä Deloksella että läheisellä Mykonoksen saarella.

Lähtö oli Naksoksen satamasta aamulla yhdeksältä. Naapurisaarelta Parokselta tullut risteilyalus oli kuitenkin parisenkymmentä minuuttia myöhässä ja tuuli merellä oli kova. Laiva ampaisi liikkeelle Naksoksesta kuitenkin ripeästi, ja noin tunnin merimatkan jälkeen myyttinen Delos alkoi näkyä varsin todellisena edessäpäin (kuvassa oikealla).

Delos lähestyy

Delos on yksi klassisen arkeologian merkittävistä kohteista. Jälkipolvien ja arkeologien ei koskaan tarvinnut löytää Delosta, sillä sen sijainti säilyi tiedossa antiikista lähtien.

Hellenistisellä ajalla noin vuoden 100 eKr. paikkeilla Deloksella oli jopa 30 000 asukasta, ja se oli Egeanmeren kaupallinen keskus. Nyt saarella ei asu ketään.

Deloksen muinainen kaupunki mereltä nähtynä
Deloksen muinainen kaupunki mereltä nähtynä

Kaupungin alamäki alkoi Pontoksen kuninkaan Mithridateen hävitettyä Ateenan ja Rooman vaikutusvallan alla olleen kaupungin vuonna 88 eKr. Merirosvojen hyökkäys parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 69 eKr. sinetöi rappion. Roomalaisajalla saarella oli vielä asutusta, mutta sittemmin saari autioitui täysin ja loputkin rakennukset rapistuivat. 1700-luvulle saakka muinaisia rakenteita käytettiin kuin marmorikaivosta rakennusmateriaalin haalintaan ja marmoria poltettiin kalkiksi. Muinaisesineitä myös ryöstettiin usein barbaarisinkin menetelmin Kreikan itsenäistymiseen saakka.

Jo muinaiset matkalaiset tarvitsivat yösijaa ja ravitsemuspalveluita. Kuvassa oletetun hotellin rauniot.
Jo muinaiset matkalaiset tarvitsivat yösijaa ja ravitsemuspalveluita. Kuvassa oletetun hotellin rauniot.

Kreikan valtio antoi Deloksen tutkittavaksi Ranskan arkeologiselle koululle Ateenassa (École française d’Athènes), joka aloitti arkeologiset kaivaukset 1870-luvulla. Kaivaustyöt olivat mittavimmillaan 1900-luvun alkuvuosina ensimmäiseen maailmansotaan saakka, mutta jatkuvat edelleen. Ranskalaisjohtoinen arkeologia selittää sen, että raunioilla olevat vanhat marmoriset opaskyltit ovat kreikaksi ja ranskaksi. Uudempia opastauluja on myös englanniksi.

marmoria

Ensisilmäyksellä alue näyttää valtavalta marmorivarastolta. Ehjänä säilyneitä rakennuksia ei ole. Joitakin rakennusten osia on kuitenkin pystytty nostattamaan uudelleen löytyneistä osista. Maan alta on löytynyt myös osittain säilyneitä rakennuksia etenkin teatterin läheiseltä kaupunkialueelta. Arkeologisissa kaivauksissa maata poistettiin paikoin jopa viiden metrin syvyydeltä.

Mytologiassa Delos tunnetaan jumalsisarusten Apollonin ja Artemiin synnyinsaarena. Mytologiasta lisää Wikipediassa.

Pyhättöalueen raunioita ja Kynthnos-vuori taustalla
Pyhättöalueen raunioita ja Kynthnos-vuori taustalla

Deloksella toimi kulttipaikka jo mykeneläiskaudella (noin 1600–1100 eKr.). 800-luvulta eKr. alkaen Apollonin pyhätöstä muodostui yleiskreikkalainen uskonnollinen keskus. Saarella vietettiin Delia-juhlia, joihin kuului sekä uskonnollisia menoja että olympialaisia muistuttavat kisat. Kisapaikkoina toimivat stadion, hippodromi ja teatteri.

Apollon kulttia varten ateenalaiset puhdistivat saaren vuonna 426 eKr. siirtämällä haudat viereiselle Ríneian saarelle. Siitä lähtien saarella ei ollut kenenkään lupa syntyä eikä kuolla. Maallisen elämän alkuun ja loppuun kuuluva toiminta siirrettiin Ríneialle muodostuneeseen rinnakkaiskaupunkiin.

Rekonstruktio Deloksen kaupungista voimiensa päivinä. Kuvattu arkeologisen alueen esitteestä.
Rekonstruktio Deloksen kaupungista voimiensa päivinä. Kuvattu arkeologisen alueen esitteestä.

Delos oli Kreikan valtiot yhdistäneiden persialaissotien jälkeen muodostuneen Deloksen liiton muodollinen pääpaikka. Ateena kuitenkin johti liittoa ja siirsi lopulta sen Deloksella sijainneen rahaston Ateenaan käytettäväksi omiin hankkeisiinsa. Delos oli myös vilkas orjakaupan keskus. Vilkkaimpina kauppapäivinä tässä synkässä kaupankäynnissä saatettiin arvioiden mukaan myydä jopa 10 000 orjaa.

Deloksen tärkeimmät temppelit, kauppapaikat, torit ja julkiset rakennukset reunustivat satamasta pyhättöalueelle kulkevaa pyhää tietä.

Apollonin temppelin perustus
Apollonin temppelin perustus. Deloksen museorakennus taustalla.

Pyhän alueen ytimessä olivat kolme Apollonille omistettua temppeliä, jotka pystytettiin vuosina 550–417 eKr. Ne olivat ateenalaisten rakennuttamia. Tosin isoimman, Deloslaisen Apollonin temppelin rakensivat valmiiksi deloslaiset sen jälkeen kun Deloksen liiton kassa oli viety Ateenaan.

Temppelialueella on ollut myös Apollonin sisarelle Artemiille sekä äidille Letolle omistetut temppelit.

Kolossin jäljellä olevat kappaleet paikan päällä
Kolossin jäljellä olevat kappaleet paikan päällä. Kuva Wikimedia

Huomattava maamerkki oli Naksoslaisten kolossi, liki kymmenmetrinen alastonta Apollonia esittänyt kuros-tyylinen patsas. Patsas oli niin korkea, että se näkyi merelle temppelialueen talojen yläpuolella.

Kolossin jalusta
Kolossin jalusta
Piirros vuodelta 1673. Kuvattu alueen opastaulusta.
Piirros vuodelta 1673. Kuvattu alueen opastaulusta.

Romahtaneen patsaan pää oli tallella vielä vuodelta 1673 peräisin olevassa piirroksessa. Tarinan mukaan joko englantilaiset tai venetsialaiset leikkasivat pään ja ottivat sen mukaansa. Pää on kadonnut jäljettömiin. Alkuperäisellä paikalla on jäljellä kahtena palana torso ja lantio. Vasen käsi on Deloksen museossa ja vasen jalka British Museumissa.

Kolossin käsi Deloksen museossa
Kolossin käsi Deloksen museossa

Deloksen leijonat ovat ehkä kuuluisimmat saaren monumenteista. Marmoriset patsaat lahjoittivat Delokseen voimakkaasti vaikuttaneen naapurisaaren Naksoksen saaren asukkaat 600-luvulla eKr.

leijonatjadelos

Pyhätön yliluonnollisina vartioina kidat auki seisovien leijonien oli tarkoitus mahdollisesti herättää pyhän kunnioitusta palvontamenojen harjoittajissa.

Kaupungin tuhon jälkeen roomalaiset todennäköisesti käyttivät patsaat rakentamansa puolustusmuurin materiaaleiksi. 1800-luvulla maasta kaivetut alkuperäiset patsaat ovat olleet sisällä Deloksen museossa vuodesta 1999. Ulkoilmassa on esillä niiden kopiot. Vuosisatojen maan alla lepäämisen jälkeen sata vuotta pohjoistuulen, sateen ja merisuolan vaikutuksen alaisena rapisti pahasti niiden yksityiskohtia.

Museossa on jäänteet seitsemästä leijonasta, joista viisi on kutakuinkin leijonan muotoisia ja kahdesta on jäljellä vain pieniä osia. Venetsialaiset veivät yhden patsaista 1700-luvulla Venetsiaan, jossa se on Arsenaalin edessä myöhemmin lisätyllä päällä varustettuna.

Alkuperäiset leijonapatsaat Deloksen museossa
Alkuperäiset leijonapatsaat Deloksen museossa

Leijonapatsaiden katseet oli kohdistettu Pyhään järveen. Kreikkalaisen mytologian mukaan järven paikalla sijainneen palmun alla ylijumala Zeun puolison Heran raivoa saarelle paennut Leto synnytti jumalkaksoset Apollonin ja Artemiin. Arkeologit kuivattivat malariahyttysille otollisen järven terveydellisistä syistä, ja palmu istutettiin vuonna 1925 sen keskelle. Nyt järven alueen tunnistaa ympäristöä vehreämmästä kasvillisuudesta.

pyhajarvi

Rantatasangolta Kynthos-vuorelle päin noustaessa tullaan alueelle, jossa oli egyptiläisten ja syyrialaisten jumalten ja kulttien temppeleitä. Ne kertovat siitä, että Delos oli hellenistisellä kaudella varsin kosmopoliittinen kaupunki. Käsitystä entisaikojen näkymästä antaa jälleenrakennettu Isiksen temppelin julkisivu.

templedeisis

Kynthokselle (113 m) kipuamisen jouduin ajanpuutteen vuoksi jättämään väliin. Sen sijaan ehdin tutustua mielenkiintoisiin mosaiikkilattioilla koristettuihin varakkaamman väen taloihin teatterikortteleissa.

teatteri

Deloksen teatterissa oli paikkoja jopa 6500 katsojalle. Teatterin kiveykset ovat melko huonosti säilyneet, mutta sen muoto on täysin hahmotettavissa.

teatterikorttelit

Teatterin ja sataman väliset ns. Teatterikorttelit esittelevät meille hellenististä asuinarkkitehtuuria kahdelta viimeisimmältä vuosisadalta ennen Kristusta. Taloissa on lattiamosaiikkeja sekä ensimmäistä Pompejin tyyliä edustavia koristeltuja seiniä. Delokselta on löydetty 350 mosaiikkilattiaa.

Delfiinien talo
Delfiinien talo

Hienoimmat mosaiikit ovat niin sanottujen Delfiinien talon, Naamioiden talon, Kolmikärjen talon ja Dionysoksen talon mosaiikit. Sekä Dionysoksen että Naamioiden talossa on mosaiikit, joihin on kuvattu siivekäs Dionysos-jumala ratsastamassa kissapedolla, Dionysoksen talossa tiikerillä ja Naamioiden talossa leopardilla.

Leopardilla ratsastava siivekäs Dionysos Naamioiden talossa
Leopardilla ratsastava siivekäs Dionysos Naamioiden talossa
Tiikerillä ratsastava siivekäs Dionysos ns. Dionysoksen talosta museoon siirretty mosaiikki
Tiikerillä ratsastava siivekäs Dionysos ns. Dionysoksen talosta museoon siirretty mosaiikki
Mosaiikkilattia Naamioiden talosta, jonka käyttötarkoitus liittyi todennäköisesti läheiseen teatteriin.
Mosaiikkilattia Naamioiden talosta, jonka käyttötarkoitus liittyi todennäköisesti läheiseen teatteriin.
Naamioiden talo on rakennettu uudelleen oletettuun muotoonsa.
Naamioiden talo on rakennettu uudelleen oletettuun muotoonsa.

Monet Deloksen merkittävimmistä esinelöydöistä ovat Ateenan arkeologisessa museossa, mutta Deloksen oma museo on myös tutustumisen arvoinen. Alkuperäisten leijonapatsaiden lisäksi siellä on patsaita, mosaiikkeja ja muutamia harvinaisia hellenistisen kauden seinämaalauksia, ruukkuja, koruja jne.

Ratsastajapatsas
Ei ole helppo taistella ilman päätä, käsiä ja jalkoja. Paroksen saarella tehdyn ratsastajapatsaan säilynyt osa 500-luvulta eKr. Deloksen museo

Seinämaalauksia, Deloksen museo

Seinämaalauksia, Deloksen museo
Seinämaalauksia, Deloksen museo

Vaikka arkeologinen alue vaikuttikin ensisilmäykseltä isolta marmorivarastolta, sain kuitenkin alueeseen tutustuttuani melko hyvän käsityksen kaupungin muodosta ja laajuudesta. Paikan päältä ostamani kirja on täydentänyt näkemystä vielä kotisohvaltakin käsin.

Delokselle on laivayhteys Mykonokselta ja kesäisin myös Naksokselta. Naksokselta koko päivän risteily maksoi 50 euroa. Aluksi suunnattiin Delokselle, jossa maissaoloaikaa oli kolme tuntia. Se on vähän niukasti perinpohjaiseen Delokseen tutustumiseen. Jouduin tosiaan jättämään Kynthos-vuorelle kiipeämisen väliin ajanpuutteen vuoksi ja kiire haittasi kierroksen loppupäässä rentoa raunioiden koluamista.

laiva

Delokselta laiva jatkoi Mykonokselle, jossa arkeologinen museo oli valitettavasti suljettu toistaiseksi. Mykonoksen kaupunki on kykladisen valkoisen kaupungin perikuva, mutta aito kreikkalainen elämäntapa näytti sieltä täysin kadonneen rantalomailevien ja bilettävien turistimassojen tieltä.

Mykonos
Mykonos

Deloksen retkelle on hyvä varata omat eväät ja riittävästi juotavaa. Museon yhteydessä palvelee pieni kahvio. Saarella ei ole juurikaan suojaa auringonpaisteelta, joten se on hyvä huomioida vaatetuksessa ja aurinkovoiteen käytössä.

Delos panoraamassa Kuva: Martin Kraft / Wikimedia
Delos panoraamassa Kuva: Martin Kraft / Wikimedia

Deloksen arkeologisen alueen virallinen sivu

Lähteitä

Dominique Mulliez: Delos – The Excavation of the Sacred Island of Apollo. Teoksessa The Great Moments in Greek Archeology.

Frevin Poffley: The Island Hoppers Bible, 2011

Fotini Zaphiropoulou: Delos – Monuments and Museum, Krene Editions, Ateena 2007.