Ostia Antica, Italia
13.9.2022
Rooman satamakaupunki Ostia on yksi parhaiten säilyneistä antiikin Rooman kaupungeista. Se sijaitsi Tiber-joen suulla noin 25 kilometrin päässä Rooman kaupungista. Kaupungin nimi tulee latinan sanasta ’ostium’, joka tarkoittaa joensuuta.
Ostia ei ole yhtä tunnettu kuin dramaattisesti tuhoutunut Pompeji, mutta juuri tästä syystä sen raunioilla voi nauttia antiikin kaupungin tunnelmasta ilman massiivisia matkailijaryhmiä.
Pääsin tutustumaan Ostiaan syyskuussa 2022, kun matkailimme perheeni kanssa Roomassa ja lähiseudun rannikolla. Me teimme retken Ostiaan Fregenen rannikkokaupungista, mutta Ostia soveltuu hyvin päiväretkikohteeksi myös Roomasta käsin.
Ostian sijainti Roomasta mereen laskevan Tiber-joen suulla teki siitä luonnollisen paikan Rooman satamalle. Meriteitse tuodut lastit purettiin Ostiassa pienempiin jokilaivoihin, jotka hoitivat liikennettä Rooman kaupunkiin ja sieltä takaisin satamaan.
Ensimmäiset merkit Ostian satamasta ovat 300-luvun loppupuoliskolta ennen ajanlaskun alkua. Silloin Ostia sijaitsi meren rannan tuntumassa. Antiikin aikaan rantaviiva oli noin neljä kilometriä lähempänä kaupunkia kuin nykyisin. Tiberin kuljettama liete ja muta eli sedimentit ovat sittemmin kasvattaneet näinkin paljon vanhan Ostian ja meren välistä maa-aluetta.
Aluksi Ostiassa oli vain roomalaisten sotilastukikohta turvaamassa merenkulkua, mutta myöhemmin sataman oheen kasvoi kaupunki. Vahvimmalla kukoistuskaudellaan 100-luvulla jKr. Ostia oli Rooman valtakunnan tärkein satamakaupunki ja noin 50 000 asukkaan kansainvälinen merenkulun ja kaupan keskus.
Ostian kautta Roomaan kuljetettiin viljaa, viiniä ja muita elintärkeitä tuotteita. Ostiassa oli jopa viisikerroksisia kerrostaloja, temppeleitä, kylpylöitä, kauppoja, baareja, varastorakennuksia, leipomoita, pesuloita, hautausmaita ja teatteri.
Ostian asema satamapaikkana alkoi huonontua jo ajanlaskun alun aikaan. Tiberin kuljettama liete ja muta madalsivat jokea Ostian kohdalla, eivätkä isot laivat enää päässeet Ostian satamaan. Keisari Claudius (vallassa 41–54 jKr.) perusti uuden Portuksen sataman noin kolme kilometriä Ostiasta pohjoiseen. Keisari Trajanus (vallassa 98–117) rakennutti sinne edelleen vuonna 104 kuusikulmaisen satama-altaan laivojen lastien purkamisen helpottamiseksi. Tämä allas on edelleen olemassa Fiumicinon lentokentän tuntumassa ja näkyy vaikkapa Google Mapsin satelliittikuvassa (alla). Allas ei enää sijaitse lähelläkään meren rantaa. Satamatoiminnan siirtyessä Portukseen Ostiasta tuli enemmän hallinnollinen, kaupallinen ja uskonnollinen keskus.
Ostian kaupunkialueesta on kaivettu esiin vasta noin 1/3, joten alueella on vielä paljon löydettävää tulevillekin sukupolville. Kaupungin keskusta on esiin kaivettujen alueiden joukossa.
Ostiassa on hieno tunnelma. Siellä voi kulkea rauhassa sateenvarjomaisten pinjojen varjossa isoista laavakivenlohkareista rakennettuja teitä pitkin. Meidänkin vierailumme aikaan lämpötila oli 30 asteen paikkeilla, joten puiden antama suoja oli tervetullutta. Syyskuussa Ostian kaduilla ei ollut ruuhkaa: muutamia yksittäisiä kävijöitä ja joitakin koululaisryhmiä.
Vaikka monista taloista on jäljellä vain pohjakerros, joissakin paikoissa voi silti aistia antiikin aikaista kaupunkitunnelmaa. Taloissa oli tyypillisesti 3–5 kerrosta. Katutasossa oli kauppoja ja muita liiketiloja. Mitä korkeammalle raunioiden seinät kohoavat, sitä lähemmäs kaupunkitunnelmaa pääsee. Tämän tuntee oikeastaan missä tahansa arkeologisessa kohteessa. Jos taloista on jäljellä vain perustusten kiviä, paikan olemus kukoistusaikanaan jää vaikeammin kuviteltavaksi kuin jos rakennusten seinät ovat pystyssä tai jos niihin pääsee astumaan jopa sisälle katon alle.
Kauppatiloja Ostiasta on tähän mennessä löytynyt yli 800. Keskusaukio Forum oli tärkein kaupankäynnin paikka. Tyypillinen ostialainen kauppa sijaitsi kadun tai sisäpihan varrella ja siinä oli ovi tai tuotteiden esittelyyn sopiva aukko kadulle. Keskimääräinen kaupan koko Ostiassa oli tutkimusten mukaan 40 m2. Kauppojen edustalla saattoi olla pylväskäytäviä. Kuvaa täydentämään voi kuvitella kauppiaiden myyntihuudot ja kalan sekä teurastettujen eläinten hajun.
Ostian parhaiten säilynyt baari on Dianan taverna. Baaritilan seinässä oleva maalaus esittää tarjolla olleita ruokia (ja kastanjetteja eli soittoakin ehkäpä kuultiin).
Myyntitiskin päässä näkyy marmorinen mortteli. Rakennuksessa oli myös käymälä ja suihkulähteellä varustettu takatila. Ei olisi vaikeaa kuvitella pistäytyvänsä kadulta tähän tavernaan. Antiikin aikaisena asiakkaana olo saattaisi kuitenkin olla hieman toisenlainen kokemus kuin se, johon oman kokemusmaailmani pohjalta pystyn kuvittelemaan.
Nimensä mukaisesti Dianan taverna sijaitsi Dianan kaduksi nimetyllä kadulla. Sen varrella olevat talot muistuttivat nykyisten kaupunkien kerrostaloja.
Vettä kaupunkiin saatiin aluksi kaivoista ja keräämällä sadevettä. Ajanlaskumme ensimmäisinä vuosikymmeninä Ostiaan rakennettiin akvedukti. Lopulta niitä oli käytössä kolme. Akvedukteilla saatiin vettä kylpylöihin, käymälöihin ja suihkulähteisiin. Neptunuksen kylpylät (Terme di Nettuno) lattiamosaiikkeineen olivat ylellisesti koristellut.
Ostian teatterissa oli tilaa jopa 4000 hengelle, ja siellä järjestettiin monenlaisia teatteriesityksiä. Kilpa-ajorataa tai gladiaattoritaistelujen pitopaikkaa Ostiasta ei ole löytynyt.
Vilkkaan kansainvälisen liikennöinnin vuoksi Ostia oli myös monien uskontojen rantautumispaikka Roomaan. Muualta tulleita uskontoja olivat mm. Vähästä-Aasiasta tuotu Kybelen eli Magna Materin kultti sekä egyptiläistaustaiset Isiksen ja Serapiksen kultit. Kristinuskon harjoittamisesta ja ensimmäisistä kirkoista on merkkejä 300-luvulta jKr. alkaen. Myös juutalaisia Ostiassa oli.
Persialaistaustaisena pidetty Mithran kultti sai paljon kannattajia Ostiassa. Se oli vain miehet jäsenikseen hyväksynyt mysteerikultti, joka kasvoi samaan aikaan kristinuskon kanssa. Kultti oli suosittu sotilaiden ja vapautettujen orjien keskuudessa. Ostiasta on löytynyt poikkeuksellisen paljon (18 kpl) Mithran pyhättöjä eli mithraeumeja. Ne olivat pieniä luolamaisia tiloja, jotka oli muokattu jo olemassa oleviin rakennuksiin. Pyhäköissä keskeisellä paikalla alttarin takana oli patsas, jossa Mithra surmaa härän. Uhraaminen symboloi maailman uudelleen luomista.
Perinteisempiä roomalaisia kultteja varten oli toki omat temppelinsä. Jupiterille, Junolle ja Minervalle pyhitetty Capitolium sijaitsi kaupungin keskustassa Forumin laidalla.
Tiiliseinässä nykyään ulospäin näkyvät reiät oli tehty marmoripylväiden ja laattojen kiinnittämistä varten. Rakennuksen julkisivu oli siis marmoria, ei tiiltä.
Toisin kuin Pompejissa, Ostiassa ei ole kovinkaan paljon talojen seinämaalauksia nähtävillä. Muutamia kuitenkin näin. Ehkä tarkemmin etsimällä niitä olisi löytynyt lisää, koska seinämaalauksia harrastettiin myös Ostisssa. Joitakin kuvia voi ihailla Wikimedia Commonsissa.
Rooman valtakunnan loppuaikoina Ostia alkoi autioitua ja rappeutua. Lopulta se hylättiin kokonaan ja rauniot hautautuivat lietemaan alle. Ostian seutu muuttui soiseksi ja malarian vaivaamaksi. Tuntuu kummalliselta, että ihmiset lopettivat ylläpitämästä ja asuttamasta kehittynyttä kaupunkia kerrostaloineen ja vesijohtojärjestelmineen. Sen sijaan he alkoivat asua pienemmissä kylissä ja vaatimattomammissa talokyhäelmissä.
Sellaisia vaikutuksia sivilisaatioiden luhistumisella kuitenkin on. Aikansa suurmahti Rooman valtakunta luhistui ja sivilisaatio taantui vuosisadoiksi. Tämä saa miettimään, voisiko ihmiskunnan nykyinen valtavan nopean kehityksen aika loppua johonkin katastrofiin, kuten totaaliseen ympäristötuhoon, ydinsotaan tai tappavaan pandemiaan, joka syöksisi koko sivilisaation takaisin alkukantaisiin oloihin.
Ostian arkeologisen alueen vieressä sijaitsee keskiajalla rakennettu Ostian linna, jonka rakennutti myöhemmin paaviksi nimellä Julius II noussut kardinaali. Siihen aikaa muinainen Ostian kaupunki oli jo lähes tuhannen vuoden ajan levännyt maan alla.
Ostiassa riittää paljon katseltavaa, mutta jo parin tunnin vierailulla saa hyvän yleiskuvan muinaisesta kaupungista.
Antiikin aikaista Ostiaa ei tule sekoittaa moderniin Ostian kaupunkiin. Arkeologinen kohde tunnetaan nimellä Ostia Antica.
Muutama tämän blogikirjoituksen kuvista on Tampereella Museokeskus Vapriikissa 2019–2020 esillä olleesta Ostia-aiheisesta näyttelystä, joka antoi Suomen oloissa hyvän katsauksen Ostiaan. Yksityiskohtaisempia näkökulmia haluavien kannattaa etsiä käsiinsä näyttelyn yhteydessä julkaistu muhkea kirja Ostia – Portti Roomaan (toim. Arja Karivieri & Marjo Meriluoto), jossa on Ostiaan perehtyneiden tutkijoiden artikkeleja.
Parco archeologico di Ostia Antica – aukioloajat ja muuta tietoa kohteesta
Lähteitä ja luettavaa:
Ostia – Portti Roomaan, toim. Arja Karivieri & Marjo Meriluoto
