Panagia Evangelistrian kirkko
Tinos, Kreikka
3.6.2019
Täytyy myöntää, etteivät uskonnolliset syyt painaneet vaakakupissa edes yhden sielun vertaa, kun valitsimme neljän hengen perheemme lomakohteeksi jotakin Kreikan saarta, jonne olisi helppo päästä Ateenasta käsin. Siitä huolimatta päädyimme Tinokselle, joka on Kreikan ortodoksien tärkein pyhiinvaelluskohde. Tinoksen ihmeitätekevästä Neitsyt Marian ikonista ja pyhiinvaeltamisesta sinne olin toki kuullut jo aikaisemmin. Tinos oli ollut kiinnostavien saarten listallani, ja nyt oli aika tutustua siihen kunnolla.
Kykladien saariryhmään kuuluva Tinos tarjosi meille kahdeksan päivän aikana aitoa kreikkalaista elämää, maistuvaa ruokaa, retkiä ympäri saarta historian ja luonnon ihmettelyn parissa, hienoja rantoja ja erityisesti 10- ja 9-vuotiaiden poikien mielestä parasta juttua – isoja aaltoja.
Kreikkalaiset ortodoksit vaeltavat sankoin joukoin Tinokselle joka vuosi 15. elokuuta, jolloin vietetään Panagia-juhlaa Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistoksi. Traditio juontaa juurensa vuoteen 1822, jolloin nunna Pelagia sai unessa näyn, että maasta tulee kaivaa esiin pyhä ikoni ja hautautunut kirkko. Pelagia näki unen toistuvasti, mutta vasta kolmannella kerralla hän pystyi karistamaan epäilyksensä ja meni kertomaan asiasta muille. Hänelle ilmestynyt Neitsyt Maria uhkasi jo sairastumisella ja Pelagian nimen pyyhkimisellä pois elävien kirjasta ellei hän kertoisi näystään.
Välillä turhina lopetetut etsinnät tuottivat tarinan mukaan lopulta tulosta, kun syvältä maan alta löytyi muinainen kirkko ja sieltä kahtena palasena Neitsyt Mariaa esittävä ikoni. Sen väitetään olleen maan alla 800 vuotta. Jos historiallisesti haluaa ajatella, pari sataa vuotta tuohon vielä lisää ja hautaamisajankohta voisi osua ikonoklasmin aikaan, jolloin ikoneja tuhottiin harhaoppisina ja niitä kätkettiin piiloihin suojaan hävitykseltä. Hautaamissyynä voisi olla myös piilottaminen saaria ryöstelleiltä merirosvoilta. Löydetty ikoni paransi heti sairaita, ja saarella riehunut koleraepidemiakin talttui.
Ikonin löytyminen innosti itsenäisyyssotaa (1821–1831) Turkkia vastaan käyneitä kreikkalaisia, ja siitä tuli vapaustaistelun symboli.
Vaikka ikonin löytymistä on vasta alle 200 vuotta ja tapauksesta on kirjattuja muistiinpanoja, en tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että tapahtumien kulku kestää perusteellista, puolueetonta tarkastelua. Tätä ei edistänyt myöskään kirkon kansliasta saamani opaskirjanen, jonka lähestymistapa historialliseen ja nykyiseen todellisuuteen oli hyvin uskonnollisesti värittynyt.
Ikonilla sanotaan olevan parantavia voimia, ja siksi sairaat ja heidän omaisensa saapuvat Tinokselle hakemaan parannusta. Neitsyen eli Madonnan ikonia varten rakennettiin nopeasti Panagia Evangelistrian kirkko (Hyvien uutisten Neitsyt Marian kirkko), joka on Tinoksen uskonnollinen keskus. Kirkko on kreikkalaiseksi kirkoksi ulkopuolelta melko epätavallisen näköinen palatsimaisine julkisivuineen ja varsinaista kirkkoa ympäröivine majoitus-, museo- ja toimistorakennuksineen.
Neitsyt Marian kirkon rakennuksissa on pieni taidemuseo, johon on koottu Tinoksen kirkkojen ikoneita sekä myös maallisten tinoslaisten taiteilijoiden teoksia. Kirkkoon ja museoon on vapaa pääsy, eikä pukeutumista kontrolloitu. Pitkät housumme olivat toki asialliset.
Elokuun 15. päivän lisäksi tärkeitä juhlapäiviä Tinoksen Panagia Evangelistria -kirkossa ovat ikonin löytämisen muistopäivä 30. tammikuuta sekä Marian ilmestyspäivä ja Pelagian unen muistopäivä 23. heinäkuuta.
Asialle omistautuneimmat pyhiinvaeltajat konttaavat kirkolle johtavan 800 metrin mittaisen ylämäen satamasta asti. Konttaajien elämän helpottamiseksi suurimmalle osalle matkaa on kadun varteen tehty pehmustettu konttauskaista. Näimme eri päivinä useita ihmisiä konttaamassa kirkkoa kohti, osa varustautuneena polvisuojin. Loppumatkalla kirkon edustalta sisälle tarjolla on punaista mattoa. Erityisesti elokuun kuumuudessa konttaaminen on varmasti silti hikistä työtä.
Nyt ei ollut mikään sesonkiaika, joten pääsimme kirkkoon sisään jonottamatta ja saimme rauhassa katsella pyhää ikonia. Se oli niin tehokkaasti vuorattu hopealla ja varustettu koruriipuksin, että oli erittäin hankalaa erottaa edes pientä vilausta kaiken tämän kuorrutuksen alla olevasta puisesta ikonista. Tämä saattaisi jopa aiheuttaa epäuskoisemmassa ajatuksen, että mahtaakohan alla edes olla mitään oikeaa ikonia, mutta ehkä tässäkin tapauksessa on syytä vain uskoa lujasti asiaan. Kreikkalaiset suutelevat ikonia suojaavaa lasia, mutta me jätimme tällä kertaa tämän vaiheen välistä.
Ikoni esittää arkkienkeli Gabrielia antamassa Marialle puhtauden symbolia, liljaa merkiksi siitä, että hän on synnyttävä Messiaan.
Kirkossa ei saanut kuvata sisällä, joten voin vain kuvailla, että sen katosta riippui valtava määrä suitsutusastioita ja hopeisia lahjaesineitä, mm. laivojen pienoismalleja. Kuten antiikin aikana, nyttemminkin temppelistä avun pyyntöihinsä saaneiden tapoihin kuuluu osoittaa kiitollisuuttaan vastalahjoin.
Varsinaisen kirkon kellarissa on kaivanto, josta ikonin kerrotaan löytyneen. Paikalla on nyt kaivo, josta kirkossa vierailevat saavat pullottaa mukaansa pyhää vettä. Sen avulla sairaudet paranevat täällä ja kotipuolessa. Itsekin halusin toki saada edes tilkkasen tätä vettä mukaani, ja sitä varten ostin läheisestä uskonnollista rihkamaa myyvästä puodista pikkuriikkisen madonnankuvalla varustetun pullon, jonka täytin kirkon hanasta.
15. elokuuta vietettävä Panagia-juhla täyttää Tinoksen äärimmilleen, ja ikonia kuljetetaan juhlasaatossa. Koko väkijoukko ei välttämättä kuitenkaan ole parhaalla juhlatuulella, vaan paikalle saapuminen voi tuntua monelle viimeiseltä oljenkorrelta taistelussa sairauksia vastaan. Juhlaan sattumalta vuoden 1950 Kreikan purjehduksellaan osallistunut kirjailija Göran Schildt koki tuskaa kaiken sen hädän, kurjuuden ja sairauden näkemisestä, mikä Tinoksella juhlapäivänä oli esillä. Siihen aikaan saarella harvinaisena ulkomaalaisena hänet puolisoineen liitettiin heti satamasta Kreikan pääministerin, arkkipiispan ja muiden silmäätekevien seurueeseen. Ikonin saattaminen kirkkoon ei ollut pelkästään hauskaa, kun maahan reitin varrelle oli asetettu makaamaan sairaita. ”…jos pääministeriä hävetti puoleksikaan niin paljon kuin meitä, silloin on hyvät toiveet Kreikan sosiaalipolitiikan puolesta”, Schildt kirjoitti Odysseuksen vanavedessä -kirjassaan.
Tinoksella on ehkä olemassa joku parantavien voimien perinne, sillä myös antiikin aikaan sieltä haettiin parannusta vaivoihin. Tällöin pyhättönä oli Poseidonin ja hänen puolisonsa Amfitriten mukaan nimetty temppeli, jonka rauniot sijaitsevat Kionian kylässä kolmisen kilometrin päässä Tinoksen kaupungista. Tavallisista tavoista poiketen Poseidoniin liitettiin Tinoksen palvontapaikalla parantavia voimia. Kirkon lisäksi kävimme myös Poseidonin temppelin raunioilla, ja ehkä nämä vierailumme takasivat sen, että pysyimme terveinä koko lomamme ajan.