Ostia on hyvä päiväretkikohde Rooman lähellä ja siellä voi aistia antiikin kaupunkitunnelmaa

Ostia Antica, Italia
13.9.2022

Rooman satamakaupunki Ostia on yksi parhaiten säilyneistä antiikin Rooman kaupungeista. Se sijaitsi Tiber-joen suulla noin 25 kilometrin päässä Rooman kaupungista. Kaupungin nimi tulee latinan sanasta ’ostium’, joka tarkoittaa joensuuta.

Ostia ei ole yhtä tunnettu kuin dramaattisesti tuhoutunut Pompeji, mutta juuri tästä syystä sen raunioilla voi nauttia antiikin kaupungin tunnelmasta ilman massiivisia matkailijaryhmiä.

Pääsin tutustumaan Ostiaan syyskuussa 2022, kun matkailimme perheeni kanssa Roomassa ja lähiseudun rannikolla. Me teimme retken Ostiaan Fregenen rannikkokaupungista, mutta Ostia soveltuu hyvin päiväretkikohteeksi myös Roomasta käsin.

Ostian sijainti Roomasta mereen laskevan Tiber-joen suulla teki siitä luonnollisen paikan Rooman satamalle. Meriteitse tuodut lastit purettiin Ostiassa pienempiin jokilaivoihin, jotka hoitivat liikennettä Rooman kaupunkiin ja sieltä takaisin satamaan.

Seinämaalaus esittää Ostian ja Rooman väliseen viljakuljetukseen käytettyä jokilaivaa. Kuva Museokeskus Vapriikin Ostia-näyttelystä vuodelta 2020.

Ensimmäiset merkit Ostian satamasta ovat 300-luvun loppupuoliskolta ennen ajanlaskun alkua. Silloin Ostia sijaitsi meren rannan tuntumassa. Antiikin aikaan rantaviiva oli noin neljä kilometriä lähempänä kaupunkia kuin nykyisin. Tiberin kuljettama liete ja muta eli sedimentit ovat sittemmin kasvattaneet näinkin paljon vanhan Ostian ja meren välistä maa-aluetta.

Aluksi Ostiassa oli vain roomalaisten sotilastukikohta turvaamassa merenkulkua, mutta myöhemmin sataman oheen kasvoi kaupunki. Vahvimmalla kukoistuskaudellaan 100-luvulla jKr. Ostia oli Rooman valtakunnan tärkein satamakaupunki ja noin 50 000 asukkaan kansainvälinen merenkulun ja kaupan keskus.

Ostian kautta Roomaan kuljetettiin viljaa, viiniä ja muita elintärkeitä tuotteita. Ostiassa oli jopa viisikerroksisia kerrostaloja, temppeleitä, kylpylöitä, kauppoja, baareja, varastorakennuksia, leipomoita, pesuloita, hautausmaita ja teatteri.

Ostian teatteri, jossa oli vierailumme aikaan pystytettynä esiintymislava.

Ostian asema satamapaikkana alkoi huonontua jo ajanlaskun alun aikaan. Tiberin kuljettama liete ja muta madalsivat jokea Ostian kohdalla, eivätkä isot laivat enää päässeet Ostian satamaan. Keisari Claudius (vallassa 41–54 jKr.) perusti uuden Portuksen sataman noin kolme kilometriä Ostiasta pohjoiseen. Keisari Trajanus (vallassa 98–117) rakennutti sinne edelleen vuonna 104 kuusikulmaisen satama-altaan laivojen lastien purkamisen helpottamiseksi. Tämä allas on edelleen olemassa Fiumicinon lentokentän tuntumassa ja näkyy vaikkapa Google Mapsin satelliittikuvassa (alla). Allas ei enää sijaitse lähelläkään meren rantaa. Satamatoiminnan siirtyessä Portukseen Ostiasta tuli enemmän hallinnollinen, kaupallinen ja uskonnollinen keskus.

Ostian kaupunkialueesta on kaivettu esiin vasta noin 1/3, joten alueella on vielä paljon löydettävää tulevillekin sukupolville. Kaupungin keskusta on esiin kaivettujen alueiden joukossa.

Ostiassa on hieno tunnelma. Siellä voi kulkea rauhassa sateenvarjomaisten pinjojen varjossa isoista laavakivenlohkareista rakennettuja teitä pitkin. Meidänkin vierailumme aikaan lämpötila oli 30 asteen paikkeilla, joten puiden antama suoja oli tervetullutta. Syyskuussa Ostian kaduilla ei ollut ruuhkaa: muutamia yksittäisiä kävijöitä ja joitakin koululaisryhmiä.

Minä Cardo Maximus -kadulla

Vaikka monista taloista on jäljellä vain pohjakerros, joissakin paikoissa voi silti aistia antiikin aikaista kaupunkitunnelmaa. Taloissa oli tyypillisesti 3–5 kerrosta. Katutasossa oli kauppoja ja muita liiketiloja. Mitä korkeammalle raunioiden seinät kohoavat, sitä lähemmäs kaupunkitunnelmaa pääsee. Tämän tuntee oikeastaan missä tahansa arkeologisessa kohteessa. Jos taloista on jäljellä vain perustusten kiviä, paikan olemus kukoistusaikanaan jää vaikeammin kuviteltavaksi kuin jos rakennusten seinät ovat pystyssä tai jos niihin pääsee astumaan jopa sisälle katon alle.

Katumaisema lähellä Ostian Forumia. Taustalla Capitoliumin temppelirakennus

Kauppatiloja Ostiasta on tähän mennessä löytynyt yli 800. Keskusaukio Forum oli tärkein kaupankäynnin paikka. Tyypillinen ostialainen kauppa sijaitsi kadun tai sisäpihan varrella ja siinä oli ovi tai tuotteiden esittelyyn sopiva aukko kadulle. Keskimääräinen kaupan koko Ostiassa oli tutkimusten mukaan 40 m2. Kauppojen edustalla saattoi olla pylväskäytäviä. Kuvaa täydentämään voi kuvitella kauppiaiden myyntihuudot ja kalan sekä teurastettujen eläinten hajun.

Via di Diana ja Dianan taverna oikealla

Ostian parhaiten säilynyt baari on Dianan taverna. Baaritilan seinässä oleva maalaus esittää tarjolla olleita ruokia (ja kastanjetteja eli soittoakin ehkäpä kuultiin).

Myyntitiskin päässä näkyy marmorinen mortteli. Rakennuksessa oli myös käymälä ja suihkulähteellä varustettu takatila. Ei olisi vaikeaa kuvitella pistäytyvänsä kadulta tähän tavernaan. Antiikin aikaisena asiakkaana olo saattaisi kuitenkin olla hieman toisenlainen kokemus kuin se, johon oman kokemusmaailmani pohjalta pystyn kuvittelemaan.

Nimensä mukaisesti Dianan taverna sijaitsi Dianan kaduksi nimetyllä kadulla. Sen varrella olevat talot muistuttivat nykyisten kaupunkien kerrostaloja.

Dianan kadun taloja. Pienoismallin kuva Vapriikin Ostia-näyttelystä vuodelta 2020.

Vettä kaupunkiin saatiin aluksi kaivoista ja keräämällä sadevettä. Ajanlaskumme ensimmäisinä vuosikymmeninä Ostiaan rakennettiin akvedukti. Lopulta niitä oli käytössä kolme. Akvedukteilla saatiin vettä kylpylöihin, käymälöihin ja suihkulähteisiin. Neptunuksen kylpylät (Terme di Nettuno) lattiamosaiikkeineen olivat ylellisesti koristellut.

Neptunuksen kylpylöiden lattiamosaiikkeja

Ostian teatterissa oli tilaa jopa 4000 hengelle, ja siellä järjestettiin monenlaisia teatteriesityksiä. Kilpa-ajorataa tai gladiaattoritaistelujen pitopaikkaa Ostiasta ei ole löytynyt.

Vilkkaan kansainvälisen liikennöinnin vuoksi Ostia oli myös monien uskontojen rantautumispaikka Roomaan. Muualta tulleita uskontoja olivat mm. Vähästä-Aasiasta tuotu Kybelen eli Magna Materin kultti sekä egyptiläistaustaiset Isiksen ja Serapiksen kultit. Kristinuskon harjoittamisesta ja ensimmäisistä kirkoista on merkkejä 300-luvulta jKr. alkaen. Myös juutalaisia Ostiassa oli.

Persialaistaustaisena pidetty Mithran kultti sai paljon kannattajia Ostiassa. Se oli vain miehet jäsenikseen hyväksynyt mysteerikultti, joka kasvoi samaan aikaan kristinuskon kanssa. Kultti oli suosittu sotilaiden ja vapautettujen orjien keskuudessa. Ostiasta on löytynyt poikkeuksellisen paljon (18 kpl) Mithran pyhättöjä eli mithraeumeja. Ne olivat pieniä luolamaisia tiloja, jotka oli muokattu jo olemassa oleviin rakennuksiin. Pyhäköissä keskeisellä paikalla alttarin takana oli patsas, jossa Mithra surmaa härän. Uhraaminen symboloi maailman uudelleen luomista.

Mithra uhraa härän. Ostiasta löytynyt patsas oli esillä Vapriikin näyttelyssä vuonna 2020.

Perinteisempiä roomalaisia kultteja varten oli toki omat temppelinsä. Jupiterille, Junolle ja Minervalle pyhitetty Capitolium sijaitsi kaupungin keskustassa Forumin laidalla.

Capitolium Forumilta nähtynä

Tiiliseinässä nykyään ulospäin näkyvät reiät oli tehty marmoripylväiden ja laattojen kiinnittämistä varten. Rakennuksen julkisivu oli siis marmoria, ei tiiltä.

Capitoliumin sivuseinää

Toisin kuin Pompejissa, Ostiassa ei ole kovinkaan paljon talojen seinämaalauksia nähtävillä. Muutamia kuitenkin näin. Ehkä tarkemmin etsimällä niitä olisi löytynyt lisää, koska seinämaalauksia harrastettiin myös Ostisssa. Joitakin kuvia voi ihailla Wikimedia Commonsissa.

Rooman valtakunnan loppuaikoina Ostia alkoi autioitua ja rappeutua. Lopulta se hylättiin kokonaan ja rauniot hautautuivat lietemaan alle. Ostian seutu muuttui soiseksi ja malarian vaivaamaksi. Tuntuu kummalliselta, että ihmiset lopettivat ylläpitämästä ja asuttamasta kehittynyttä kaupunkia kerrostaloineen ja vesijohtojärjestelmineen. Sen sijaan he alkoivat asua pienemmissä kylissä ja vaatimattomammissa talokyhäelmissä.

Sellaisia vaikutuksia sivilisaatioiden luhistumisella kuitenkin on. Aikansa suurmahti Rooman valtakunta luhistui ja sivilisaatio taantui vuosisadoiksi. Tämä saa miettimään, voisiko ihmiskunnan nykyinen valtavan nopean kehityksen aika loppua johonkin katastrofiin, kuten totaaliseen ympäristötuhoon, ydinsotaan tai tappavaan pandemiaan, joka syöksisi koko sivilisaation takaisin alkukantaisiin oloihin.

Ostian arkeologisen alueen vieressä sijaitsee keskiajalla rakennettu Ostian linna, jonka rakennutti myöhemmin paaviksi nimellä Julius II noussut kardinaali. Siihen aikaa muinainen Ostian kaupunki oli jo lähes tuhannen vuoden ajan levännyt maan alla.

Ostiassa riittää paljon katseltavaa, mutta jo parin tunnin vierailulla saa hyvän yleiskuvan muinaisesta kaupungista.

Antiikin aikaista Ostiaa ei tule sekoittaa moderniin Ostian kaupunkiin. Arkeologinen kohde tunnetaan nimellä Ostia Antica.

Neptunuksen kylpylöiden portti

Muutama tämän blogikirjoituksen kuvista on Tampereella Museokeskus Vapriikissa 2019–2020 esillä olleesta Ostia-aiheisesta näyttelystä, joka antoi Suomen oloissa hyvän katsauksen Ostiaan. Yksityiskohtaisempia näkökulmia haluavien kannattaa etsiä käsiinsä näyttelyn yhteydessä julkaistu muhkea kirja Ostia – Portti Roomaan (toim. Arja Karivieri & Marjo Meriluoto), jossa on Ostiaan perehtyneiden tutkijoiden artikkeleja.

Parco archeologico di Ostia Antica – aukioloajat ja muuta tietoa kohteesta

Lähteitä ja luettavaa:

Ostia – Portti Roomaan, toim. Arja Karivieri & Marjo Meriluoto

Decumanus Maximus, itä–länsi-suuntainen pääkatu

Herculaneum – Vesuviuksen juurella, Pompejin varjossa

Yleiskuva Herculaneumista, taustalla Vesuvius. Etualalla antiikin Herculaneum, sen takana moderni Ercolano ja taustalla Vesuvius.

Kaikki tietävät Pompejin. Samassa Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 jKr. peittyi kuitenkin tuliperäiseen ainekseen myös myös muita kaupunkeja. Pompejin jälkeen suurin niistä oli meren rannassa Vesuviuksen juurella sijaitseva Herculaneum. Kaupunki oli nimetty myyttisen sankarin Herkuleen mukaan. Kuten Pompejissa myös Herculaneumissa aika pysähtyi tulivuorenpurkaukseen, ja vulkaaniseen materiaaliin hautautunut kaupunki jäi sellaisenaan lepäämään maan alla sadoiksi vuosiksi.

Herculaneumia ja ylhäällä taustalla modernia kaupunkia.

Kevään 2018 Napolin matkalla Saaran kanssa aloitimme rauniokaupunkeihin tutustumisen Herculaneumista. Pompejia pienempänä kohteena se on helpompi hahmottaa. Paikalle pääsee Napolista helposti paikallisjunalla. Samalla junalla pääsee myös reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Pompejiin.

Sypressien reunustama tie Herculaneumin arkeologiselle alueelle.

Nykyinen Ercolanon kaupunki sijaitsee Herculaneumin raunioiden päällä. Herculaneum löydettiin 1700-luvulla muutama vuosi ennen Pompejia. Arviolta neljäsosa Herculaneumista on tähän päivään mennessä kaivettu esiin. Suurin osa on vielä maan alla.

Vesuviuksen vuoden 79 purkauksessa vuoren huippu räjähti ilmaan ja vuoren muoto muuttui. Purkaus synnytti 30 kilometriä korkean pyroklastisen tuhkapilven. Tässä vaiheessa hohkakiveä putosi tuulen suunnan vuoksi erityisesti Pompejin suuntaan. Herculaneumissa kiveä satoi vähemmän, mutta tilanne näytti toki uhkaavalta ja moni varmasti lähti pakosalle. Seuraavana päivänä purkauksen nostovoima alkoi heikentyä ja tuhkapilvi romahti alas useammassa vaiheessa. Tuhkapilvestä putosi maahan kuumaa tuhkaa, mutaa, kiviainesta ja kaasuja. Tässä vaiheessa tuho koitti Herculaneumille, joka hautautui syvälle kuumaan tuhkaan. Kumpikaan kaupungeista ei siis hautautunut maata pitkin edenneeseen laavaan, mikä tuntuu olevan yleinen väärinkäsitys.

Suurin osa Herculaneumin asukkaista ehti paeta ennen pilven romahdusta, mutta kaupunkiin jääneet olivat tuhon omia, kun lämpötilaltaan useita satoja asteita ollut pilvi romahti kaupungin päälle. Herculaneumin satamasta on löytynyt 300 kuolonuhrin jäänteet, arviolta kymmenesosa kaupungin asukkaista.

Luurankoja Herculaneumin sataman holveissa.

Nykyasiantuntijat ovat arvioineet, ettei tulivuori ollut purkautunut 700 vuoteen ennen vuoden 79 purkausta. Alueen asukkaat eivät välttämättä siis ymmärtäneet elävänsä vaarallisessa paikassa.

Kuva Herculaneumin satamasta ja kaivausalueen vallista.
Yllä olevassa kuvassa näkyy alhaalla Herculaneumin sataman antiikin aikaisen merenrannan taso. Tästä näkee hyvin, miten syvälle Herculaneum peittyi. Meren ranta siirtyi 400 metriä kauemmas purkausta edeltäneeltä tasolta. Edellisessä kuvassa olleet luurangot ovat vasemmalla puolella olevissa holveissa.
Herculaneum hautautui jopa 25 metriä nykyisen maanpinnan alapuolelle, mikä tekee kaivauksista hankalampia kuin vain noin viiden metrin syvyydessä sijaitsevassa Pompejissa. Jo 1700-luvulla Herculaneumia tutkittiin kaivamalla tunneleita. Niiden avulla kaupungin eri puolille oli vaivattomampi päästä kuin kaivamalla kaikki maa-aines pois kohteiden päältä. Muun muassa Herculaneumin teatteriin päästiin tunneleita pitkin. Teatteri on edelleenkin maan alla.

Tunneli.

Tunneleita käyttämällä taloista haettiin arvoesineitä, jotka etenkin kaivausten ensimmäisen vuosisadan aikana saattoivat päätyä kuninkaallisten ja varakkaiden keräilijöiden palatseja koristamaan. Herculaneumin avokaivausten laajentaminen tarkoittaisi monin paikoin nykyisen kaupungin rakennusten purkamista kaivausten tieltä. Tunnelikohteisiin ei tavallisella vierailijalla ole asiaa. Teatteriin tosin ilmeisesti on mahdollista päästä opastetulla käynnillä yhtenä päivänä viikossa.

Restauroijia raunioissa.
Restaurointi- ja kunnossapitotyöt jatkuvat edelleenkin. Nykyään painotetaan jo esiin kaivettujen kohteiden tutkimusta ja säilyttämistä uusien alueiden kaivamisen sijaan.

Yksi pääasiassa vielä maan alla olevista kohteista on Villa dei papyri, jota on tutkittu pääasiassa tunnelikaivauksilla. Tämän valtavan luksushuvilan tiloista on löydetty suurin koskaan yhdestä paikasta löydetty kokoelma roomalaisia ja kreikkalaisia veistoksia.

Atleettia esittävä patsas Villa dei papirista.
Atleetti Villa dei papirin kokoelmasta. Napolin arkeologinen museo.

Auki rullattu hiiltynyt papyrus.
Auki rullattu hiiltynyt papyrus. Napolin arkeologinen museo.

Nimensä tämä villa on saanut sen tiloista löydetyistä lähes 1800 hiiltyneestä papyrusrullasta, jotka käsittelivät pääasiassa epikurolaista filosofiaa. Kyseessä on ainoa antiikin ajalta löydetty edes jossain muodossa säilynyt kirjasto. Muutenhan meidän aikaamme säilynyt antiikin kirjallisuus on kopioitu useaan otteeseen papyruksista kirjoiksi. Ihmeellistä kyllä, tutkijat ovat onnistuneet kehittämään menetelmiä hiiltyneissä kääröissä olevan tekstin lukemiseen. Työ on kuitenkin vaikeaa, ja vain osa on pystytty lukemaan. Lähes täysin mustuneiden papyrusten salaisuuksien selvittämiseen yritetään keksiä uusia menetelmiä. Uusiakin papyruksia saatetaan vielä löytää vain osin tutkitusta villasta. Villa dei papyrin kaivauspaikoille turisteilla ei ole pääsyä, mutta huvilan taidekokoelmaa voi ihailla Napolin arkeologisessa museossa.

Muutenkin Herculaneum oli varakas kaupunki. Se oli suosittu lomakohde Rooman valtakunnan aikana, kuten koko läheisen alueen rannikkoseutukin. Muutamia huviloita on kaivettu esiin myös Pompejin ja Herculaneumin ulkopuolelta. Seuraavalle tälle alueelle suuntautuvalle matkalle jäikin odottamaan useita kiinnostavia kohteita.

Toki Herculaneumissa oli kaikkea kaupunkilaisille tarpeellista ja arkista, kuten kylpylöitä, ruokakauppoja, tavernoita ja urheilupaikka.

Antiikin aikainen elintarvikemyymälä. Ruukkuja ja säilytyskoloja.
Aikansa elintarvikemyymälä

 

Merenjumala Tritonia eittävä mosaiikki Herculaneumin kylpylän naisten osastolla.
Merenjumala Tritonia esittävä mosaiikki Herculaneumin kylpylän naisten osastolla.
Vaurautensa vuoksi Herculaneumin taloissa oli paljon seinämaalauksia, aikansa kalliita statussymboleita. Herculaneumin seinämaalaukset ovat pääasiassa olleet melko tuoreita kaupungin hautautuessa. Suurin osa ns. neljättä Pompejin tyyliä. Neljännessä tyylissä aikaisempien tyylien arkkitehtuuriaiheisiin tuli lisää monimutkaisia suuren mittakaavan tarinallisia aiheita ja panoraamanäkymiä.

Augustaalien talon seinämaalauksia.

Niin sanottu Augustaalien pyhättö tai basilica on saattanut liittyä keisarikulttiin, mutta talo on saattanut olla myös hallinnollinen kokouspaikka. Seinämaalaukset ovat Herculaneumin hienoimmasta päästä, ja edustavat neljättä tyyliä.

Ensimmäisen tyylin seinämaalausta.
Herculaneumissa harvinaista ns. ensimmäisen tyylin seinämaalausta Samnilaisessa talossa. Talo on Herculaneumin vanhimpia, joten siksi maalaustyylikään ei ollut purkauksen aikaan uusinta huutoa. Ensimmäisessä tyylissä maalauksella jäljiteltiin kiviainesten pintoja, kuten tässä marmoria.

Kuva huoneesta, jonka seinällä on värikäs mosaiikki.

Hieno mosaiikki esittää merenjumala Neptunusta ja hänen vaimoaan, merinymfi Amfitriteä.
Hiiltynyt sänky ja taustalla seinämaalauksia.
Hiiltynyt sänky.

Herculaneumin nopeasti haudannut pyroklastinen materiaali oli koostumukseltaan erilaista kuin Pompejissa – ja se oli kuumempaa. Puu ja muut orgaaniset materiaalit eivät palaneet vaan ne karbonisoituivat välittömästi. Siksi esimerkiksi puiset esineet tai ihmisten luut ovat säilyneet Herculaneumissa Pompejia paremmin.

Hiiltynyttä puuta rakennuksessa.

Kun pyroklastinen pilvi romahti kaupunkiin, monien rakennusten katot ja yläkerrokset kärsivät vaurioita. Rakennuksia on restauroitu. 70 prosenttia talojen katoista on moderneja rakenteita.

Kaksikerroksinen rakennus Herculaneumissa.

Jos minulta kysytään, kannattaako vierailla sekä Pompejissa että Herculaneumissa, vastaus on, että totta kai molemmissa, jos vain aika riittää. Samana päivänä niitä ei kannata yrittää hoidella. Herculaneumin huolelliseen koluamiseen voisi hyvin käyttää kokonaisen päivän, mutta paikasta saa ihan hyvän käsityksen 2–3 tunnissa. Ehdimme vielä samana päivänä varsinaiselle sylttytehtaalle eli ylös Vesuviuksen huipulle.

Henkilö kuuntelee audioguidesta selostusta.

Kännykän näköinen audioguide on ehdottoman suositeltava apu kaupunkiin tutustumisessa.

Herculaneumin raunioita yleiskuvassa.

Katso tästä BBC:n dokumentti The Other Pompeii – Life and Death in Herculaneum, jossa johtava Herculaneum-asiantuntija professori Andrew Wallace-Hadrill innostuneesti esittelee Herculaneumin elämää ja tuhoa.

Kirjoja

Andrew Wallace-Hadrill: Herculaneum : past and future 

Joanne Berry: The Complete Pompeii

Pompeji – Venuksen kaupunki

Pompei Ercolano Vesuvio – Civiltà, arte e storia