San Galganon raunioluostari ja kiveen istutettu miekka

img_7700bL’Abbazia di San Galgano, Italia
Vierailtu 22.9.2016

Vaikuttava katoton San Galganon raunioluostari kohoaa maalaismaisemassa Toscanan takamailla Chiusdinon ja Monticianon kylien välisessä maastossa, melkeinpä keskellä ei mitään.

Lyhyen kukoistuskauden eläneen luostarin perustamiseen liittyy taianomainen tarina kiveen isketystä miekasta. Raunioiden keskellä voi miettiä myös, miten komea rakennus ajautui rappiolle ja raunioitui sellaiseksi jännittäväksi ja massiiviseksi kuoreksi, joka se nykyään on. Luostarinraunio sypressikujaisine ympäristöineen on myös todella kaunis paikka ilta-auringossa.

img_7697b

San Galganon luostari rakennettiin 1218–1288 Pyhän Galganon (Galgano Guodotti 1148–1181) muistoksi, ja sen munkit kuuluivat sisterssiläiseen sääntökuntaan. San Galgano oli ensimmäinen goottilaista tyyliä edustanut kirkkorakennus Toscanassa.

Luostarin elinkaari jäi lopulta hyvin lyhyeksi. Nälänhätä ja musta surma heikensivät luostariyhteisöä 1300-luvulla ja ryöstelevät palkkasoturit ajoivat lopulta suurimman osan munkeista pois . Sienan tasavalta ei kyennyt suojelemaan luostaria ja englantilaisen palkkasoturin John Hawkwoodin vuonna 1363 iskun jälkeen luostari ei enää kunnolla toipunut. 1300-luvun lopussa ainoa asukas oli luostarin apotti.

img_7733b

1786 salamanisku romahdutti mahdollisesti jo rappeutuneen kellotornin luostarin katon päälle ja holvit romahtivat alas. 1700- ja 1800-luvuilla alueen asukkaat käyttivät kirkon raunoiden kiviä rakennusmateriaalina omiin rakennushankkeisiinsa.

Ristinmuotoisen kirkon massiiviset seinät seisovat vielä vakaina pystyssä. Sivurakennuksen kappelissa on vielä katto tallella ja lipunmyynnin vieressä on pieni taidegalleria, jossa oli tällä hetkellä ikoneita ja nykytaidetta.

img_7714

img_7723

Raunioluostari näyttää varmasti hienolta myös pimeällä, sillä sen sisä- ja ulkopuolella on lamput valaisemista varten. Mutta jos ei ole majoittumassa lähistölle, pimeillä kukkuloilla kiemurteleville teille ajelemaan jääminen ei ehkä ole houkuttelevin vaihtoehto.

img_7770

Luostarin rauniota käytetään hääpaikkana. Mm. formulakuski Kimi Räikkösen häät pidettiin täällä. Tämän tiedon kuuleminen ensi kertaa itse tapahtumapaikalla oli hieman omiaan heikentämään luostariraunion synnyttämää historiallista viehätystä.

Asiaa korjaa vähän se, että San Galganon luostari on päätynyt myös elokuvahistoriaan. Luostarinraunio on tapahtumapaikkana Andrei Tarkovskin elokuvassa Nostalgia (1983).

img_7812b_1

Pyhä Galgano oli legendan mukaan lähikylästä kotoisin ollut soturi, joka eli surutonta elämää. Nähtyään kaksi näkyä, hänen hevosensa pysähtyi tulevan luostarin läheiselle kukkulalle ja kieltäytyi etenemästä. Pyhä Galgano iski miekkansa kiveen lopettaessaan väkivaltaisen uransa ja aloittaessaan uuden elämän Kristuksen palvelijana. Miekka ja kivi sulautuivat heti yhdeksi kappaleeksi, eikä miekkaa voinut enää irrottaa kivestä.

img_7785b

L’Eremo di Montesiepin kappeli on noin 500 metrin päässä luostarista kukkulalla, jossa Pyhä Galgano eli viimeiset aikansa erakkona ja jossa kiveen istutettu miekka vieläkin on.

Sylinterinmuotoinen kappeli rakennettiin kukkulalle ennen luostaria heti Galganon kuoleman jälkeen vuosina 1181–1185.

img_7793b

Kappelin lattiassa keskellä näkyy kivestä nouseva miekan kahva. Pyöreän kappelin kattona on hieno kupoli.

Myöhemmin rakennetussa lisäosassa on huonosti säilyneitä sienalaisen maalarin Ambrogio Lorenzettin freskoja.

img_7790

Pistäydyin myös kappelin viereisessä huoneessa, jossa oli myynnissä mm. hunajaa, oliiviöljyä, viiniä ja kaikenlaista pikkutavaraa tikkareihin saakka. Äkäinen vanha nainen selitti koko ajan jotain italiaksi. Hän valitteli muun muassa sitä, että ihmiset tulevat maksamaan hänelle sisäänpääsymaksua, vaikka tämä on kappeli ja kappeleihin ei ole mitään pääsymaksuja. Hän selitti vihaisella äänensävyllä koko ajan jotain, kun vertailin hunajapurkkeja. Lopulta mummo tuli näyttämään, miten purkit kuuluu laittaa hyllylle, ettei vain jää jäljelle mitään riskiä niiden putoamisesta. Pahoittelin toimintaani ja ostettuani purkillisen auringonkukkahunajaa poistuin auringon laskiessa läntisten kukkuloiden taa.

img_7814b

Aukioloajat ja tietoja Chiusdinon kunnan sivuilla

Demonin matkassa manalaan – vierailu Sarteanon maalatussa etruskihaudassa

 IMG_0081

La Tomba della Quadriga Infernale, Sarteano
Vierailtu 12.9.2015

Suhteellisen tuore löytö etruskien kulttuurin tutkimuksessa on Etelä-Toscanasta Sarteanosta vuonna 2003 löydetty maalattu hauta, joka tunnetaan nimellä La tomba della quadriga infernale (The Tomb of Infernal Chariot). Helvetillisten sotavaunujen hauta siis. Nimi tulee yhdestä haudan seinämaalauksesta, jossa ilkeän näköinen demoni ajaa griippien ja leijonien vetämillä kärryillä.

Hautaan järjestetään opastettuja vierailuja ainoastaan yhtenä päivänä viikossa, lauantaisin. Ajat voi tarkistaa Sarteanon arkeologisen museon (Museo Civico Archeologico di Sarteano) kotisivuilta.

Onnekseni tämänkertaisella matkalla lauantai-ilta sopi aikatauluun. Vierailu piti varata etukäteen ottamalla yhteyttä museoon. Tämä hoitui hyvin sähköpostilla.

Hauta-alue sijaitsee kaupungin laidalla, mutta liput noudettiin ja maksettiin museolla keskustassa. Samalla oli mahdollisuus tutustua museon kokoelmiin, jotka käsittivät myös Quadriga infernalen haudasta löydetyn esineistön. Haudanryöstäjien jäljiltä suurin osa esineistä on lyöty hajalle. Museon kellariin on myös rakennettu freskojen jäljennökset, jotta kävijät voivat saada käsityksen niistä niinäkin päivinä, kun haudassa ei ole mahdollista vierailla.

Freskon jäljennös Sarteanon arkeologisen museon kellarissa
Freskon jäljennös Sarteanon arkeologisen museon kellarissa

Yleisesti ottaen Sarteanon museon etruskikokoelma ei ole ihan sieltä etruskimuseoiden parhaasta päästä. Teen tänne blogiin myöhemmin vielä erillisen kirjoituksen hyvistä etruskimuseoista.

Maalattuja etruskihautoja on säilynyt melko vähän. Suurin osa niistä sijaitsee Tarquiniassa, mutta Sarteanon suunnalta myös Orvietosta ja Sarteanon naapuripitäjästä Chiusista on löytynyt muutamia maalattuja hautoja. Haudan maalauttaminen oli kallista, joten haudan omistanut suku on ollut varakas.

Val di Chiana
Val di Chiana

Sarteanon kunnan alueella on useita kuolleiden kaupunkeja eli nekropoleja. Quadriga infernalen hauta sijaitsee kilometrin päässä keskustasta Necropoli della Pianaccessa. Alue on upealla paikalla rinteessä, josta levittäytyy laaja panoraama Val di Chianan laaksoon. Tältä alueelta on löydetty lukuisia hautoja, mutta Quadriga infernale on ainoa, jossa on ollut tai säilynyt seinämaalauksia.

Opas odotteli arkeologisella alueella, ja opastus oli italiaksi ja englanniksi. Kuuntelin molemmat, ja kyllä italiaksikin asia tuli osittain ymmärretyksi. Tosin perustietämys aiheesta helpotti jo asiaa. Luolaan menoa varten ryhmä jaettiin kielten mukaan. Opastaja oli arkeologi, ja selostukset olivat sen mukaisesti asiantuntevia, mutta ymmärrettäviä ilman tieteellistä perehtyneisyyttä.

Sisäänkäynti hautoihin. Keskellä La tomba della quadriga infernale
Sisäänkäynti hautoihin. Keskellä La tomba della quadriga infernale

Hautaan laskeuduttiin käytävää pitkin. Quadriga infernalen haudan molemmin puolin on samanlaiset käytävät kahteen vaatimattomampaan hautaan. Nämä arkeologit olivat löytäneet jo aiemmin, mutta jostain syystä välissä ollut maalattu hauta löytyi vasta 2003. Ja nimen omaan arkeologit löysivät sen vasta tuolloin; haudanryöstäjät olivat kyllä ehtineet käydä asioimassa haudassa jo ennemmin.

Demoni ajaa vaunuilla
Demoni ajaa vaunuilla

Haudan eteiskäytävää koristaa fresko, jonka mukaan hauta on nimetty. Kuvassa ilkeännäköinen demoni ajaa kahden leijonan ja kahden griipin vetämillä vaunuilla ulos haudasta noutamaan lisää väkeä manalaan. Demoni on tunnistettu Kharuniksi, etruskien vastineeksi kreikkalaisen mytologian Kharonille, kuoleman virran lautturille.

Tuiman ilmeen lisäksi hahmon pelottavuutta korostaa huulesta nouseva torahammas ja synkkä musta varjo. Demonin hiusten punainen väri on harvinainen Kharunin esittämisessä. Pitkänomainen maalaus on keskiosastaan koko matkalta vaurioitunut pahasti todennäköisesti haudanryöstäjien toiminnan seurauksena. Ryöstäjät ovat kokeilleet seinää hakkaamalla, löytyisikö seinän takaa suljettuja kammioita.

Hauta on ajoitettu 300-luvun loppuun eKr. Tässä vaiheessa aiempien vuosisatojen maalausten aiheet elämäniloisine juhlineen ja kilpailuineen olivat muuttuneet synkempiin Manalan maisemiin. Kuolema ja demonit kuuluivat nyt asiaan.

Haudan sisäänkäynti. Demoni ajaa vaunuilla.

Kaksi miestä

Kun mennään syvemmälle hautaan, symbolisesti tuonpuoleiseen johtavan umpinaisen oviaukon jälkeen tulee kahta ruokailusohvalla makaavaa miestä esittävä maalaus. Miehet ovat todennäköisesti haudassa olevat vainajat, jotka on kuvattu tuonpuoleisessa vietettävissä juhlissa. Yläruumiiltaan paljaat miehet koskettavat toisiaan kiintymystä osoittavalla eleellä.

Hahmojen erilainen ihonväri kertoo tuntemiemme maalaustapojen mukaan ikäerosta miesten välillä. Vanhemmalle miehelle on kuvattu myös partaa. Toisen tulkinnan mukaan kuva esittäisi isää ja poikaa. Toinen vaihtoehto on, että miesten välillä on homoseksuaalinen suhde. Homoseksuaalisuus oli etruskien keskuudessa hyväksyttyä.

Tämän freskon reunassa on pahoin turmeltunut kuva palvelijasta suodattamassa viiniä. Etruskien aikaan viini saattoi olla aika erilainen tuote kuin meidän päivinämme. Nautittavuuden parantamiseksi suodatus ei ollut huono idea.

Sarkofagi ja seinällä kolmipäinen käärme ja hippokamppi
Sarkofagi ja seinällä kolmipäinen käärme ja hippokamppi

Kammion perällä sarkofagin vieressä on vielä kolmipäistä käärmettä ja taruolento hippokamppia esittävät kuvat. Nyt ollaan jo lähellä Manalan ydintä. Kohtuullisen hyvin säilyneiden käärmeiden huomiotaherättäviä yksityiskohtia ovat kukonheltat, parrat ja hampaat. Merihirviö hippakamppi kuvaa siirtymää maallisesta elämästä tuonpuoleiseen. Etruskit käyttivät tähän vertaukseen usein merta. Myös kärryjä ajavan demonin maalauksen alafriisiin kuvatut delfiinit symboloivat samaa.

Demonimaalauksen alafriisiin on kuvattu delfiinejä.
Demonimaalauksen alafriisiin on kuvattu delfiinejä.

Sarkofagi löydettiin palasiksi hajotettuna haudanryöstäjien jäljiltä. Sen materiaali on Volterran alabasteria, mutta kivityöt on tunnistettu lähipitäjä Chiusissa tehdyksi. Volterrasta on linnuntietäkin matkaa Chiusiin lähes 100 kilometriä, joten etruskeilla on ollut toimivat kuljetusreitit ja -välineet raskaillekin lasteille. Sarkofagi lepää haudassa jälleen paikallaan entisöitynä.

Myös haudasta löydetyt esineet oli särjetty pieniksi kappaleiksi. Nyt nämä jäljellä olleet esineet on koottu uudelleen, ja ne ovat näytteillä Sarteanon museossa. Esineet on ajoitettu vuosiin 340–320 eKr.

Kolmipäinen käärme
Kolmipäinen käärme

Haudanryöstäjien lisäksi luolaa ovat todennäköisesti muokanneet sitä keskiajalla asuntonaan käyttäneet ihmiset. Kaikki luolan maalaukset ovat sisäänkäynnistä katsoen vasemmalla seinustalla. Emme saa koskaan tietää, onko myös luolan oikealla sivulla ollut maalauksia, sillä luolaa on mahdollisesti juuri asutuskäytön aikana laajennettu louhimalla oikeaa seinustaa.

Uhrialttarin perustukset
Uhrialttarin perustukset

Pianaccen alueella pääsee käymään monissa tavallisemmissa haudoissa ilman opastakin. Lisäksi Quadriga infernalen haudan lähellä kannattaa käydä katsastamassa alttarikorokkeen perustuksia. Alttarin käyttö liittyi todennäköisesti hautajaisrituaaleihin.


Lähteitä

Il Museo Civico Archeologico di Sarteano
Stefan Steingräber: Abundance of Life – Etruscan Wall Painting, s. 215–218 
Maurizio Martinelli & Giulio Paolucci: Etruscan Places